Vintagelöytöjä Turun kirppareilta

lastenretroa
Tarjolla oli syötävän söpöjä lastenvaatteita. Näettekö tuon tulta syöksevän lohikäärmeen? En kestä. ❤

Rakastan kirpputoreja. Mieheni viihtyy kanssani kirppareilla, koska aina voi löytyä kunnostettavia työkaluja. Tätini (Ninnille terveisiä!) kuuluu myös kirpunpuremiin ja äidistänikin on viime vuosina kehkeytynyt orastava kirppistelijä. Ystävissäkin löytyy kirppishaukkaa. Rakastan sitä tunnetta, kun ei tiedä, mitä tulee löytämään. Teenkö löytöjä, onko kirpputorilla pelkkää kuoliaaksi kuivausrummutettua henkkamaukkaa vai kauniita, persoonallisia kapistuksia ja vaatteita? Kirppistelyssä viehättää moni asia: löytämisen riemu, ekohenkisyys, erikoiset löydöt ja uutta huokeammat hinnat.

Etsin kirppiksiltä niin suloista vintagekamaa kuin rokki- ja goottihenkisiä juttuja. Kirjoja, koruja, sisustusesineitä ja vaatteita. Valitsen useammin itsepalvelukirpputorin kuin ketjukirppiksen, koska ainakin UFF:illa ja Fidalla on nykyisin mielestäni usein liian kova hintataso. Niissä hinnat ovat usein jo antikvariaatti- tai second hand-boutique-tasoa, eikä se mielestäni enää ole kirppiskulttuurille ja kierrätysidealle hyväksi. Eikä tykkää kukkarokaan. Punaisen ristin Konttikirppiksellä ja Ekotoreilla puolestaan viihdyn kyllä yhä!

Itsepalvelukirppisten välillä on valtavia eroja, niin tavaran laadussa kuin hinnoissa. Oikein surkuhupaisia esimerkkejä tavaroiden kauhugalleriasta bongaan itse Paskat Kirppislöydöt-blogista. Jos haluaa hirnua oikein oudoille kirppistavaroille ja/tai täysin kahjolle hinnoittelulle, kannattaa suunnata sinne huutonauramaan.

retroa
Tällaisille hyllyille jäin kopeloimaan kippoja. Ruusupurkkeja, Sarviksen muovia, vanhoja eripari-arabioita, peltitarjottimia. Ihana kuvioiden sekamelska.

Mutta nyt tuoreimman kirppiskierrokseni löytöjä. Kävin Hassisen kirpputorilla ja Linkkikirppiksellä. Tällä kertaa katseeni hakeutui selkeästi vintage- ja retro-osastolle. Kuvioita, itsetehtyä, hippiä, höppänää, söpöä, nostalgiaa. Edellisillä kerroilla bongattavina ovat olleet Cersei Lannister-henkiset korut, rokkivaatteet ja oudot kangaskassit.

retrokuppi
Nostalgiaa. Näistä juotiin pienenä kaakaota. Hintaa oli 2,20. Ei paha.

Muistatteko te 70- ja 80-luvulla syntyneet näitä Arcopalin painavia, isokorvaisia mukeja? Muistan, että itse join pellemukista. Veljeni vaali aikuisikään asti mäyräkoirakuppiaan, mutta käviköhän sille sitten köpelösti? Nyt hän saa joka tapauksessa virtahepokupin!

kalenteripyyhe
Kissoja ja pupujusseja ja kukkia. Sokerihattarasöpöä.

Ostan silloin tällöin keittiöpyyhkeiksi vanhoja kalenteripyyhkeitä. Tämä on mielestäni aivan erinomaisen übersöpö. Olen ollut 11-vuotias, kun tämä on ollut ajankohtainen. Tämä on niin väreiltään kuin kuva-aiheeltaan supernostalginen. Jotenkin myös vegebloggaajalle erityisen sopiva?

kold
Hiukan on kulumaa, mutta käyttöesineelle se sallittakoon.

Tämä pähkinöille tai kuivatuille marjoille sopiva Erik Koldin pikkuinen muovipurkki lähti myös mukaani. Tanskalaisuutta iloisimmillaan, muutamalla eurolla.

mummotäkki
Ruutuja näkyy livenä vielä enemmän. Irtokarkkipussi ja shakkimatti.

Katsokaa nyt tätä ruututäkkiä. Joku on itse tehnyt tämän. Monta tuntia duunia. Täkki ja sen ruudut ovat tavallista pienempiä. Ihastuin ikihyviksi. Hinta taisi olla noin kahdeksan egumeenia, mikä on mielestäni vanhemmasta käsityöstä todella edukas hinta. Pesin villaohjelmassa ja hyvä tuli. Kohta Batman pääsee levittelemään tanakkuuttaan tämän päälle.

kortteja
Kaisaliisa päälle ja eikun kaffettelemaan. Huomaatteko Pillin ja Pullan ja Batmanin pöyheämmän doppelgängerin?

Ostan kirppareilta kirjojen lisäksi kortteja. Niin oikeasti vanhoja kuin uustuotantoa. Kirpparilla oli muun muassa räävittömiä Irwin Goodman-kortteja ja Wanhoja, Korskeita Tervehdyksiä. Äidille ja anopille lähtevät äitienpäivänä kunnon, käyttämättömät vintagekortit. Näissä on niin mahtavat, ellaerosmaiset helkkyös-välkkyös-tekstitkin. Löytyi myös esimerkiksi Pupu Tupunaa ja Pekka Töpöhäntää. Kortit maksoivat 50 senttiä tai euron, pari kappaleelta.

äidille
Äitienpäiväkortteja vuosimallia kyöstikallio.
Batman2
“Nuuf, nuuf, onko siellä jo mulle herkkuja?”

Olen vähän ongelmahamstraaja peltipurkkien kanssa. Keksin niille aina tehtäviä. Niissä voi säilyttää värikyniä, meikkejä, hiuspampuloita, mitä vain. Tässä ruusupurkissa asustavat jatkossa Batmanin herkkunapit.

poniaeikuulu
Konikapitalismia.

Ostin säästöpossun neljällä eurolla. Antaa ymmärtää, ettei Histamiinia ole kuulunut. 😀

Sellaisia tällä kertaa. Ostin myös miehelleni muun muassa työkaluja. Oli mielestäni onnistunut kierros. Aina välillä saa palata kotiin melkein tyhjin käsin, koska ei vaan löydy mitään itseä puhuttelevaa. Yleensä löydän juttuja parhaiten, kun virittäydyn tiettyyn tunnelmaan. Etsinkö nyt Morticia Addamsin kandelaabereita ja krimskramssuja, entisajan kansakoulun sisustusta, kasarilystiä, pohjoismaisia dekkareita vai tarvikkeita ikihipin keittiöön?

Minkälaisilla kirpputoreilla te viihdytte vai viihdyttekö ollenkaan? Minkälaisia juttuja ostatte?

 

 

Kiltimpi ruokavalio. Sitä tämä minulle on.

vegesafkaa1
Olen hummuspeikko. Ja tykkään vetää sieniä.

Ystäväni kyseli minulta muutamia kysymyksiä liittyen vegaaniseen ruokavaliooni. Miten kiinnostuin, mistä ja miten hankin tietoa, mistä oli vaikeinta luopua ja mistä aloitin. Pohdin asiaa ja tässä on nyt syväluotaava vastauspatteristo sivupolkuineen ja ajatuskudelmineen.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen jo kauan ollut ainakin jonkinlainen etuliite-kasvissyöjä. Karsiminen tapahtui kutakuinkin järjestyksessä punainen liha, siipikarja, kalat ja muut vesiotukset, maito ja munat. Omat ruokavaliomuutokseni ovat aina pohjanneet ensisijaisesti eettisiin arvovalintoihin, ympäristöasiat ovat tulleet kakkosena ja kaikki mahdolliset muut syyt ovat vasta siellä jonon hännillä.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Lähisuvussamme ei lapsuudessani ollut kasvissyöjiä, mutta muuten niin minut kuin veljeni on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan elämää, sellaista peruskiltteyttä myös koppakuoriaisia kohtaan. Koppakuoriaiset olivat aina kuulemma menossa kirjastoon tai kouluun, niitä ei saanut tappaa, koska niiden äiti odotti jossain koppakuoriaislähiössä. Tässä kuvittelisin kuvastuvan jotain, minkä koen hyvin tyypilliseksi suomalaisille: vaikka luontosuhde rajoittuisi lähipuistoihin ja pikku metsiköihin, niin koetaan tärkeäksi, että lapsi kohtelee eläimiä hyvin ja kunnioittaa luontoa. Niinpä siis niin minä kuin veljeni kannoimme postikorttien avulla vessaan eksyneitä, breakdanssaavia koppakuoriaisia ulos puutarhaan, että ne pääsisivät sinne rippikouluun tai olutrav..mihin olivatkaan menossa. Nykyisin, aikuisena, ydinperheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi Hesystä adoptoitu Batman-kissa, joka on meille molemmille äärettömän rakas ja tärkeä, musta karvapallero. Hänenkin olemassaolonsa on saanut tajuamaan, kuinka fiksuja eläimet oikeasti ovat.

Batula
Maltillinen Megaani pohtii kelpaisiko nami hänelle. Mariannet ovat vegaanisia;)

Minulla on vegaaniystäviä ja sen lisäksi moni läheinen on kala-kasvissyöjä tai ainakin hyvin kasvispainotteisesti syövä. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan päätökseeni, vaikka minulle ei ole tuputettu mitään, vaan olen itse pyrkinyt ottamaan asioista selvää. Luin paljon. Katselin myös dokumentteja, mutta moni niistä on kaltaiselleni herkälle ihmiselle, oikeastaan varmasti kenelle tahansa, niin raastavaa katsottavaa, että pysyttelin ennemmin kirjojen parissa. Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut olen maininnut aiemmin, eräs monista muista mieleenpainuvista lukukokemuksista oli Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Mitä enemmän luin ja näin, sen vaikeammalta tuntui perustella olevansa eläinten oikeuksien puolella, vaikka samalla söin ainakin maitoa ja munia. Moni varmaan ajattelee, että mitä kakereita tuo ituhippi höpäjää, mitä haittaa siitä on, että syö munia tai juo maitoa?

Juustohulluna olisin niin halunnut vakuuttua siitä, ettei juustonpopsimiseni olisi pois mansikeilta, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nykyinen ruuantuotanto on yleisesti ottaen äärimmäisen teollista, eikä eläinten lajikohtaisia tarpeita pystytä mitenkään isoissa laitoksissa ottamaan huomioon. Eläinyksilöitä ei ole, vaan eläimet nähdään resurssina, hyödykkeinä. Silloin kun eläin, esimerkiksi lypsylehmä, lakkaa olemasta hyödyllinen, siitä hankkiudutaan eroon. Jotkut eläimet saavat siirtyä autuaammille nokkimismaille heti synnyttyään, koska ovat väärää sukupuolta ja siten ei-hyödyllisiä. Ei vain mahdu omaan ahtaaseen turkulaiskallooni, miten tällainen on edes laillista. Moni tiedostaa kuitenkin nykyisin tehotuotannon ongelmat ja on hienoa, että niin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden osuutta ruokavaliossaan.

Perusluonteeni on empaattinen ja hakeudun yleensä empaattisten ihmisten seuraan, olivat he sitten vegaaneja, sekasyöjiä tai mitä tahansa siltä väliltä. Arvostan muissa ihmisissä kiltteyttä ja sitä vegaaninen ruokavalio itselleni ehkä eniten merkitsee. Se on tapa olla kiltti. Tällä en tietenkään poissulje sitä, etteikö lihansyöjä voisi olla empaattinen. Koko lause on mielestäni absurdi edes kirjoittaa. Hän ei vain koe tätä asiaa samalla tavoin kuin minä, eikä välttämättä edes tiedä, kuinka huonosti asiat eläinten kannalta eläintuotannossa ovat. Tämä toinen ihminen voi olla jossain muussa asiassa minua valveutuneempi ja myös nähdä juuri sen asian eteen paljon vaivaa. Vegaani voi olla täysin urea-aivo muissa asioissa, vaikka hänen eläineettiset valintansa kestäisivätkin maailman kirkkaimmat halogeenivalot. Se, että syöt kasvisruokaa, ei tarkoita, ettetkö voisi olla ihmisvihaaja tai muuten vaan vatipää ja pölvästi. Enemmistö niin livenä kuin netissä tapaamistani vegaaneista on kuitenkin ollut fiksua väkeä. Kyseenalaistavaa, keskustelevaa, empaattista ja älykästä porukkaa.

Yhteiskuntamme ei kannusta kyseenalaistamaan nykyistä ruuantuotantoa, vaan asian eteen pitää itse nähdä vaivaa, niin ajatuksellisesti kuin ruokakaupassa, arjen hyörinnässä, kun pitäisi maksaa laskuja, viedä lapset päiväkotiin, edustaa, hoitaa ihmissuhteita, jumpata, pestä pyykkiä, olla ihminen. Tämä on mielestäni väärin. Asioiden huomioiminen pitäisi tehdä vielä helpommaksi. Ihmisille tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi tehdä eläineettisiä ja ilmastomyönteisiä ostopäätöksiä. Kasviproteiini on lihaa moninkertaisesti kestävämpi valinta, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tämä siitä huolimatta, vaikka aina välillä joku oivaltaa, että hei, salaattia täytyy syödä kalorimäärältään sata kertaa enemmän kuin lihaa, joten liha on ilmastokestävämpi valinta…! Nykyisin kasvissyöjä harvoin kohtaakaan avointa aggressiota vaikka soijan suhteen sillä perusteella, että se rahdataan ulkomailta. No, joka tapauksessa ihminen yleensä soijansa syö, jollei suoraan alpropurkista, niin “kierrätettynä” eläimen kautta, joka on syönyt sitä rehunaan. Ostan kuitenkin mielelläni kotimaista, joten odotan kieli pitkänä nyhtökauran saapumista kauppoihin. Härkäpapua, hamppurouhetta ja tietysti peruskauraa kaapeissa jo onkin.

Mitä sitten mahdollisesti kaipaan? Loppujen lopuksi melko harvoja asioita, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi silloin tällöin kaipaavani Port Salut-juustoa. Onneksi on hummus, koska se on julmetun hyvää. Kaipaan myös sitä, että ravintolassa minulla on edessäni monta vaihtoehtoa, eikä vain yksi tai kaksi. Lihan perään en haikaile ollenkaan, kaipaan yllättävän vähän myös maitoa sellaisenaan. Falafelit, soijarouheet ja erilaiset kasvimaidot toimivat niin hyvin niin maun kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta. Se onkin helppo keino vähentää omassa kulutuksessaan eläintuotteita – kokeile ruuanlaittoon kaurakermaa ja kahviisi kahvimaidoksi sopivaa kasvimaitoa. Näin minäkin tein ja nykyisin teen koko ajan. Ennen tätä blogipostausta tein sienipastaa sipulikaurakermaan ja tein jälkkäriksi banaanimansikkasoijamaitopirtelöt. Ja hyvää oli, vaikka hyvin keskinkertaisena kokkina sanonkin.

vegejätskiä
Kotijätskiä. Laita blenderiin pakastettuja banaaninsiivuja, mansikoita, lempparikasvimaitoasi, halutessasi makeutusta, hurauta ja ripottele päälle raakakaakaonibsejä. Namia.

Huomaan myös, että itselleni perusmyötäilijänä tekee hyvää joskus asettua edes vähän poikkiteloin, vaikkapa ravintolassa. Jos listalta ei löydy minulle sopivaa safkaa, pyydän kauniisti ja yleensä homma toimiikin näin oikein hyvin. Onkin ihanaa, että niin monessa paikassa saa nykyisin ihan muitta mutkitta vegaanipöperöä. Joissakin peräti pelkästään täysvegesafkaa.

Odotan myös innokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli joskus pystytään kehittämään labrajuustoa, ilman että kenenkään mustikin on tarvinnut sen eteen kärsiä, niin minä tyttö ostan ja syön. Kuten olen todennut, on mielestäni asioiden äärimmäisyyksiin vieminen hedelmätöntä ja usein jopa luotaantyöntävää. Puritanismi ei ole minun juttuni. Valintani jättää juusto pois lautaseltani perustuu ihan siihen, etten halua, että tunteva eläin kärsii sen vuoksi. Pidin kovasti Voimassa haastatellun pitkän linjan vegaanin, Karry Hedbergin, ajatuksista:

”Vegaanien pitää auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä, miksi meidän täytyy saada yhteiskunnan eläinkuva muutettua. Kuvien ja tiedon tuottaminen eläintiloista sekä kasvissyönnin tuominen helpoksi ovat avainasemassa siinä muutoksessa. Asian esillä pitäminen ja eläinkysymyksen politisoiminen ovat tärkeämpiä päämääriä kuin puritanismi. Jos joku haluaa ajatella kehonsa olevan temppeli, joka saastuu eläinperäisistä tuotteista, niin siitä vaan, sitä ei vaan tarvitse julistaa muille. Minun kehoni on huvipuisto.”

Samaa mieltä. Minun mahalaukkuni voi olla minkälainen Linnanmäki vaan, kunhan kulisseissa ei tapahdu kurjuuksia ja vuoristoradan kyydissä ovat kaikki omasta tahdostaan. Ja kunhan sen huvipuiston lippakioskilla myydään Professor Grunschnabelin vegejätskejä.

 

Penninvenytyslemppari: Bio Rich Fruity-suihkugeeli

Lushin ja luonnonkosmetiikkatuotteiden lisäksi suosin mielelläni Lh-Beautyn (eli aiemmin Lifehairin) tuotteita. Syitä on neljä: tuotteet ovat eläinkokeettomia, vegaanisia, kotimaisia ja edullisia. Aika lyömätön kombo! Kyseessä on tällä hetkellä ensimmäinen kahdesta* kotimaisesta kosmetiikkayrityksestä, jolla on oikeus käyttää kansainvälistä, eläinkokeettomuudesta todistavaa, Leaping Bunny-merkkiä. Lh-Beautyllä on muutamia omia tuotemerkkejä, esimerkiksi aiemmin tässä postauksessa mainitsemani Lacto Line sekä Bio Rich. Jälkimmäisellä merkillä myydään niin ihonhoito- kuin hiustenhoitotuotteita ja hinnat pyörivät melkein aina helposti lähestyttävässä 3-5 € hintahaarukassa. Yksi omista Bio Rich-lemppareistani on sarjan hoitava puolukkasuihkugeeli.

BioRichFruity1

Tämä on juuri sellainen hyvä peruskaveri uimahallireissuun ja arkisuihkukaveriksi. Tuoksu on makeahkon marjaisa. Tuoteselosteen mukaan viittä vitamiinia sisältävä koostumus pesee ihoa kuivattamatta. Kun suihkugeeliä annostelee kämmenelle, on koostumus hieman hyytelömäinen, mutta vaahtoa tulee aivan tarpeeksi ja puhdasta tulee. Lisäksi tavara on herkullisen punaista. Putelissa on jotain retroa, hieman sellaista sympaattista “lähikosmetiikkaotetta”, josta itse pidän – tiedän, että moni toivoo supersliikkiä, pelkistettyä, virtaviivaista designia, mutta tällaista maanläheistä humanistityttöä tällainen asia ei haittaa. Glamour merkitsee itselleni enemmän sitä, että voin laittaa aamu-alprooni mieheni viime kesänä lähimetsästä poimimia mustikoita; ei se, että tuotteen pakkaus kuuluu sarjaamme superökydeluxe. 😉

Omat Bio Richini hankin yleensä Turun Vegekaupasta. Tuotevalikoima seuraavissa vaihtelee, mutta Bio Richin tuotteita voit löytää myös esimerkiksi Prismoista ja Tokmanneista. Animalialla on kattava lista ostopaikoista. Yrityksen omassa verkkokaupassa 400 ml pullolla on tällä hetkellä hintaa 3,20.

On aina kiva todeta, että on täysin mahdollista tehdä kotimaista, hyvää, edullista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa!

*Pietarsaarelainen Am Natur on toinen. Kiitos Rabbit Glow tiedosta, arvostan!:) (Vastahan blogissasi ihastelin Am Naturin ruusutuotteita, eikä silti tallentunut disketille…!:D)

 

Turkulainen vegaani ja museokuoriainen goes Tampere

Kävin viime viikolla ex tempore-reissulla Tampereella. Olen aikaisemmin oleskellut Tampereella enemmänkin, mutta silloin olin vielä kalakasvissyöjä, joten ruokaperspektiivistä kaupunki näyttäytyi nyt uusin silmin. En juurikaan etukäteen ehtinyt pohtia, mitä tekisin ja missä, joten ajattelin reippaasti testailla eri paikoissa, mitä vegaani niistä saa. Museokuoriaisena kävin myös näyttelyissä. Yritin lisäksi kovasti hiplailla Urban Decayn ja luonnonkosmetiikan tiskejä Sokoksella, mutta koska sattui olemaan 3plus1-vai mitkälie-hamstrauspäivät, oli kosmetiikkakahjoja ihmisiä paikalla kuin meren mutaa, joten lähdin suosiolla melomaan avarammille vesille. Lisäksi UD:n tiskissä oli niin monta loppuunmyytyä tuotetta, ettei maksanut vaivaa jäädä puristuksiin.

Pellascafe
Pella’s cafen soijalatte oli täydellinen. Kuohkea ja jättimäinen.

Heti aamulla kun saavuin Tampereelle, ojennettiin minulle kaupungilla iiris ja hotellin skumppakuponki. Kannoin koko päivän iiristä laukussani, ilmaisskumpan skippasin. Ryhdyin zoomaamaan sopivaa aamiaispaikkaa ja kohdalle osui mukavanoloinen Pella’s cafe. Kysyin, löytyykö jotain suolaista vegaanista ja vastattiin, että ei heti valmiina, mutta jos odotan pikkuhetken, saan oman sämpylän. Keittiöstä tarkistettiin, etten varmasti ole pähkinöille allerginen ja sanoin, että ihan mikä vaan käy, kunhan on vegaaninen setti. Kesti runsaan viitisen minuuttia ja eteeni tuotiin vallan mainio, lämmin avokado-tomaatti-cashew-sämpylä. Oikein maukas, kävisi varmaan kaupaksi ihan kenelle vaan! Kahvila saisi mielellään ottaa sen perustarjontaansa. Isosta soijalatesta ja täytetystä sämpylästä maksoin yhteensä 9 euroa. Ei halpaa, muttei nyt aivan tolkutontakaan.

aamiaisleipä
Maistuis varmaan sullekin.
Muinaisettyypit
Kuvassa ei ole Mansessa nälkiintynyt ja dentaalihaasteinen vegaani, vaan sapelihammaskissan kallo.

Seikkailin kaupungin kirpputoreilla ja päätin sitten suunnata kohti Vapriikkia ammentamaan sivistystä ja kenties myös jotain lounasta. Vapriikkia suosittelen lämpimästi jo näyttelyjen puolesta; talon täydeltä kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa, tällä hetkellä useita eri kokonaisuuksia Jääkauden jättiläisistä Tampere 1918-näyttelyyn. Viimeksi mainittu kertoo koskettavalla tavalla vuoden 1918 Tampereella käydyistä taisteluista, siviiliuhreista sekä molempien osapuolten tekemistä julmuuksista. Varsinkin kuvamateriaali on osittain todella rankkaa, joten näyttelyä suositellaan vasta 13 vuotta täyttäneille. Suosittelen silti, pidin näyttelystä kovasti.

vapriikkilounas
Vapriikin raflaväelle pisteet siitä, että annoksessa oli myös protskua, ja että vegetoiveeni otettiin huomioon lounaskiireessä!

Taas oli nälkä. Menin Vapriikin Valssi-ravintolaan kokeilemaan kepillä jäätä. Valmis lounaslinjasto löytyi, mutta ei valmista vegaanista safkaa. Minulta kysyttiin taas, ehdinkö odottamaan pienen hetken ja sanoin että mielelläni, ei ole kiire. Kymmenisen minuutin kuluttua kokki toi pöytään annoksen, joka yllätti positiivisesti. Punajuurta, papuja, sipulia, tofua ja viereen kokki kehotti ottamaan kasvispyttiä, “koska siihen mä en ole laittanut mitään, mikä sinulle ei käy.” Aika hyvin ylläripylläriannokselta, tässä oli sekä papuja että tofua antamassa protskua. Makukin oli jees, ei taivaita ravisuttava, mutta ehdottomasti plussan puolella. En muista tarkkaa hintaa, mutta siinä 9 euron pintaan liikuttiin ruuan puolesta. Söin lisäksi ruisleipää margariinilla, joten nälkä lähti ja jaksoin katsastaa seuraavan näyttelyn.

kivimuseo1
Lähikuva järkälemäisestä ametistiklusterista. Aloin heti pohtia, missä kynsilakoissani ja pigmenteissäni on sama violetin vivahde. Kröhöm.

Esteetikoille ja kivistä ja mineraaleista kiinnostuneille Vapriikin Kivimuseo on elämys. Itseäni kivissä kiehtoo muinaisuuden tunne sekä niiden kauneus ja kulttuurihistoria, esimerkiksi kivien käyttö koruissa. Museo on aika kompakti, mutta vaikuttava. Outoja ja ihmeellisiä geodeja ja mineraalimuodostelmia. Katsokaa nyt vaikka näitä linnunpesämäisiä tapauksia. Okeniittionkaloja. Vau, mitä luonto osaa tehdä!

Okeniitti
Kuin pumpulimaisia linnunmunia. WTF, luontoäiti?

Vapriikista suuntasin vielä toviksi kaupungille, jonka jälkeen mieli teki jotain makeaa. En jaksanut enää platformkoroillani (joo, olen pässi) lähteä uuteen, kehuttuun Cafe&Bakery Mimosaan, vaan lampsin lähimpään, muistaakseni Hämeenkadun, Waynés Coffee-kahvilaan. Sieltä ostin ihanan avokado-salaatti-banaani-vihersmoothien ja luomukookospalleron. Omnomnom. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska söin ne alta aikayksikön. Palvelu oli herttaista ja huomaavaista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on Turun jälkeen kivoin kaupunki. Tämä visiitti vahvisti mielikuvaa. Kuten myös Emmi Kallion katutaideteos alla. ❤

EmmiKalliokissat
Sokerihumala ❤

Black Moon Cosmetics-huulipunia!

Näitä olen himoinnut kauan. Black Moon Cosmeticsin superkauniita, cruelty free- ja vegaanisia Liquid to Matte-huulipunia. Tänään ne tulivat ovelle asti, kun herra postimies ojensi mustan paketin. I’m over the Black Moon!

blackmooncosmetics2
Pakkaukset saavat sisäisen vintageretrotyttöni tummanpuhuvamman kotigoottikaksosen kiljumaan ja hamuamaan chokereita ja Edgar Allan Poen kauhunovellikokoelmia.

Vaikka teki mieli klikata kotiin useampia sävyjä, ajattelin pysyä järjissäni ja tilata vain kaksi punaa. Haluan nykyisin pitää kosmetiikkakokoelmani hillittynä ja todellakin käyttää kaikkea, mitä ostan. Mauvenharmaanpinkin Wrathin tiesin haluavani, mutta toisen valinnassa olikin sitten vaikeuksia. Mietin lämpimän oranssia Harvestia ja helmiäshehkuva, syvä liila Selene olisi hyvin voinut olla toinen valinta, jos sitä olisi tilaushetkellä ollut varastossa. Tumma, sinimustaliila Purgatory näytti myös sikahienolta. Päädyin kuitenkin Wrathin lisäksi burgundiin Deranged-sävyyn, koska arvelin, että näitä sävyjä tulisin käyttäneeksi harva se päivä. Punat kustansivat mielestäni kohtuulliset 18 dollaria kipale ja postitus kustansi suolaiset 14,50, joten periaatteessa kannattaisi tilata kerralla enemmän. Mutta kuten sanottu, yritän pitää tolkun tässä hommassa. 😉

wrathjaderanged2
Vasemmalla Wrath, oikealla Deranged.
wrathjaderanged
Liukuväriset, yksinkertaiset hylsyt ovat superkauniita, kuten myös pahvipakkausten piirrokset. Smeagol-sormenjälkeni näkyvät jo…my precioussss!

Wrath on näköjään tällä hetkellä loppuunmyyty, ehdin siis tilata juuri ajoissa. Yhdysvaltalainen, vasta viime vuonna ensimmäiset huulipunansa lanseerannut Black Moon Cosmetics on todella löytänyt asiakaskuntansa, ja nopeasti. En yhtään ihmettele. Parabeenittomia, vegaanisia, hyvälaatuisia mattapunia ei liikaa löydy, varsinkaan näin mahtavan kauniilla, mutta samalla hieman vinksahtaneella asenteella ja estetiikalla. Kokeilen vasta punia, mutta ainakin Wrath tuntuu huulilla miellyttävältä, tuoksuu vaniljaleivonnaiselle ja on juuri sopiva sekoitus erikoista ja imartelevaa. Me likey!

Palaan myöhemmin swatchaten ja duckfeissaten, haluan kuitenkin ensin testata punien käyttäytymistä arjen riennoissa. Sillä välin klähmin näitä onnessani, pupillit laajentuneina.

Vinkkejä aloittelevalle vegaanille

Tämä postaus on ollut mielessäni jo tovin. Sopivasti yhdessä seuraamassani Facebook-ryhmässä eräs lakto-ovoilija myös kyseli tänään muilta neuvoja vegaaniseen ruokavalioon siirtymisestä. Ajattelin kirjoittaa blogipostaukseen omat vinkkini ja pohdintani, koska itsekin olen kohtuullisen tuore vegaani ja asiat ovat hyvin pääkupolissa muistissa ja koko ajan tarkastelussa.

image

Omalla kohdallani siirtyminen on näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut usean vuoden matka. Punaiseen lihaan tai kanaan en ole koskenut lainkaan useampaan vuoteen, sitten olin kauan kala-kasvissyöjä, jonka jälkeen jonkin aikaa lakto-ovoilija. Maitotuotteista luovuin sen jälkeen, ja viimeisenä munista. Tämä järjestys oli itselleni jollain tavalla yllätys, koska uskoin juustoista luopumisen olevan vaikeinta, jos ihan makutottumuksista puhutaan. Se, että todella tajusi, miten järjettömiä ja elämää halveksuvia käytäntöjä munantuotannossa aivan yleisesti harjoitetaan, (esim. munijakanojen kukkopoikien kohtalo) viimeisteli homman.

Olin koko ajan lukenut, katsellut ja kuunnellut paljon ja tutustunut niin fiksuihin, kuin kahjoihin neuvoihin. Törmäsin sekä ystävällisiin ja supermahtaviin tyyppeihin, että ainakin omaan makuuni aivan liian dogmaattiseen menoon. Itse koen, että teet niin itsellesi, kuin koko vegaaniselle yhteisölle, palveluksen suhtautumalla asioihin maltilla. Sinä itse päätät, mihin vedät rajan. En tällä tietenkään tarkoita, että liityt vapaa-ajallasi ketunmetsästysklubiin ja samalla tituleeraat itseäsi vapaamieliseksi vegaaniksi, vaan, ettet ainakaan heti stressaannu jokaisesta eläinperäisestä E-koodista ja ettet uusherännäisenä kerro kaikille muille, miksi ja missä he toimivat väärin. Jos joku nimenomaan kysyy, niin asia on eri, sitten latu on aukaistu ja voit päästellä mäkäräisesi vähän vapaammin hiihtämään.;)

Minulla on ollut hyvä onni siinä mielessä, että mieheni on ollut todella kannustava ja ihana ruokavalioni suhteen, perheeni on ensimmäisten hermoilujen jälkeen suhtautunut asiaan aivan lunkisti ja ystävinä on jo aiemmasta vegaaneja ja vegetaristeja. Ja toki aikuisena muutenkin päättää ruokavaliostaan aivan itse, mutta on se silti kivempaa, kun tuetaan. En ole mielestäni (anteeksi suku ja ystävät ja muut, jos olen väärässä), ollut aivan kamala porkkanakultin julistaja, joten sekin on jeesinyt asioita, kun muut huomaavat, ettei tuo nyt sen kummempi juttu olekaan. En ole rakentanut soijatabernaakkelia, enkä ole huutamassa pää punaisena toisten perusmakkaroista yhteisen grillaushetken äärellä, vaan laitan grilliritilälle kasvisgrillerit ja täytetyt herkkusienet ja that’s it.

vegekauppashopping

Tulet luultavasti kohtaamaan kysymyksiä proteiinista, kalsiumista, jodista, B12-vitamiinista ja raudasta. Opettele perusasiat, jotta varmistat, että saat näitä kaikkia riittävästi, lisäksi sinulla on itselläsi mukavampi ja helpompi vastata mahdollisiin kysymyksiin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että sinun tarvitsee vegaanina omata ravitsemusterapeutin koulutus ja tietää kaikkea aivan kaikesta. Eihän sitä kukaan vaadi sekasyöjiltäkään! Vegaaniliitolla on vinkkejä ruokavalion koostamiseen ja esimerkiksi Chocochilin ravitsemuspostausten avulla pääset hyvin alkuun.

Vegaanihaasteen reseptipankista löydät paljon erilaisia reseptejä, kuten myös talsimalla kirjastoon tai vaan netissä surffailemalla. Vegaanituotteet-sivustolta löydät rutkasti vegaanisia vaihtoehtoja, etsit sitten sopivaa kasvimaitoa kahviisi tai maidotonta suklaata. Kokeile uusia ruokia, mausta, matkaa makunystyröilläsi ja pidä hauskaa!

Facebook-vegaaniryhmiä löytyy myös vaikka millä mitalla. Viihdyn parhaiten vapaamielisissä ryhmissä, oli kyse sitten suomalaisesta tai kansainvälisestä jengistä. Etsi, liity ja siirry seuraavaan, jollei jonkin ryhmän meno tai keskustelukulttuuri miellytä. Samaten löydät Youtubesta vegaaneja laidasta laitaan. Riippuu omasta persoonastasi, mikä iskee sinuun. Itse pidän esimerkiksi Unnatural Veganista ja Kiera Rosesta, koska heillä on huumoria ja lempeyttä. Vaikka olenkin luomun ystävä, vältän kaikkein foliohattuisimpia tyyppejä myös blogeissa, Facebookissa ja Youtubessa. Eli jos joku alkaa puhumaan veganismista tai raakaruokailusta ratkaisuna kaikkeen leprasta kasvaimiin, niin nostan välittömästi kytkintä.

Aivan yleisenä neuvona sanoisin, että ole terveen kriittinen ja muodosta oma käsityksesi asioista. Veganismi ei ole syömishäiriö, ei autuaaksi tekevä, eikä muutenkaan ratkaisu kaikkeen. Mutta se voi olla perusfiksusti koostettu ruokavalio/elämäntapa, jonka avulla vähennät eläinten kärsimystä ja hyvin todennäköisesti myös pienennät tuntuvasti hiilijalanjälkeäsi. Kun tiedostat tämän ja keskityt suuriin linjoihin, on sinulla varmasti hyvä peruslähtökohta, josta voit ryhtyä rakentamaan oman elämäsi vegepalapeliä. Tsemppiä ja rutkasti! 🙂

 

 

Lush-unboxingia!

unboxing1
IIK. Ihania!

Harva muu maallinen asia tuottaa niin paljon riemua kuin Lush-yllätysboksi. “Herra Makiaa” kävi eilen pääkaupungissa ja toi minulle pääsiäisyllätykseksi Happiness-boksin. Nimi on osuva, koska boksin tuotteet ovat kerrassaan ilahduttavia niin tuoksultaan, kuin ulkonäöltään. Katsotaan mitä kaikkea loodassa oli:

Bohemiansaippua
Bohemian-saippua, omia kestosuosikkeja.

Bohemian-saippua on makean sitruunainen. Ei esanssinen, vaan kuin sitruunankuoria olisi pirskoteltu vanhanajan lippakioskin limonaadilla. Ihana. Nimi tuo myös mieleen Freddie Mercuryn ja se on aina plussaa. “I see a little silhouetto of a man, Scaramouch, Scaramouch will you do the Fandango!” GALLILEO! GALLILEO!”

Yoga Bomb on mielestäni hyvin Lushmainen, tuoksussa on kukkaa, hedelmää ja hiven puuterisuutta. Todella kaunis, pikkupilkkuinen, frankinsensinen, glitterinen kylpypommi, kuin missikisoihin matkaava mini-Jupiter. Tämä kädessä tekee mieli narratoida arvokkaalla Avara luonto-äänellä taivaankappaleiden liikkeistä.

Kylpypommi1
Kääpiö-Jupiter ❤

Brightside Bubble bar-mini näyttää värikkään korvapuustin ja sulaneen My Little Ponyn risteytykseltä ja tuoksuu Fruit Drops-karkeilta. Todella ilahduttava, makea, iloinen tuoksu. Tuoksuu juuri siltä, miltä näyttää!

Kylpyviipale1
Aww. Kuin äidin meikkipussilla vieraillut puusti!
Yuzuandcocoa2
Yuzu and Cocoa-minisuihkugeeli. Käpäläni ovat jo kylpypommipuuterissa.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli sopii paketin henkeen todella hyvin. Loota tuo (hyvässä mielessä) mieleen speediä vetäneen kananpojan, kaikki on niin keltaista, oranssia, iloista ja söpöä.

saippuakakkuvati1
Vilautuskakkuja. Näitä ei syödä, vaan näillä vaan härnäillään vieraita.

Homma lähti viimeistään siinä vaiheessa lapasesta, kun lähdin rakentamaan kakkuvadille Lush-tabernaakkelia. Eräs kondiittoriystäväni puhui toissa päivänä kakkujen vilautuksesta juhlien kohokohtana. Sellaisista herkuista, joita ei olisi tarkoitettu syötäviksi, vaan ainoastaan ihailtaviksi ja aiheuttamaan kuolaamista. Ehkä tämä ajatus mielessäni annoin kirpparikakkuvadille ylennyksen hedelmävadista Lush-herkkujen laskeutumisalustaksi. Lushin kylpytuotteissa on jokin, mikä lapsettaa. On kiva seurata, miten pommit sähähtelevät kylpyammeessa, levittäen huumaavaa tuoksua ja mahdollisesti hexagonglitteriä, kimalletta ja eri värejä.

Pieni kahjoilu piristää. Kakkuvati saa jäädä esille herkkuineen päivineen. 🙂 Pääsiäistä!