Kiltimpi ruokavalio. Sitä tämä minulle on.

vegesafkaa1
Olen hummuspeikko. Ja tykkään vetää sieniä.

Ystäväni kyseli minulta muutamia kysymyksiä liittyen vegaaniseen ruokavaliooni. Miten kiinnostuin, mistä ja miten hankin tietoa, mistä oli vaikeinta luopua ja mistä aloitin. Pohdin asiaa ja tässä on nyt syväluotaava vastauspatteristo sivupolkuineen ja ajatuskudelmineen.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen jo kauan ollut ainakin jonkinlainen etuliite-kasvissyöjä. Karsiminen tapahtui kutakuinkin järjestyksessä punainen liha, siipikarja, kalat ja muut vesiotukset, maito ja munat. Omat ruokavaliomuutokseni ovat aina pohjanneet ensisijaisesti eettisiin arvovalintoihin, ympäristöasiat ovat tulleet kakkosena ja kaikki mahdolliset muut syyt ovat vasta siellä jonon hännillä.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Lähisuvussamme ei lapsuudessani ollut kasvissyöjiä, mutta muuten niin minut kuin veljeni on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan elämää, sellaista peruskiltteyttä myös koppakuoriaisia kohtaan. Koppakuoriaiset olivat aina kuulemma menossa kirjastoon tai kouluun, niitä ei saanut tappaa, koska niiden äiti odotti jossain koppakuoriaislähiössä. Tässä kuvittelisin kuvastuvan jotain, minkä koen hyvin tyypilliseksi suomalaisille: vaikka luontosuhde rajoittuisi lähipuistoihin ja pikku metsiköihin, niin koetaan tärkeäksi, että lapsi kohtelee eläimiä hyvin ja kunnioittaa luontoa. Niinpä siis niin minä kuin veljeni kannoimme postikorttien avulla vessaan eksyneitä, breakdanssaavia koppakuoriaisia ulos puutarhaan, että ne pääsisivät sinne rippikouluun tai olutrav..mihin olivatkaan menossa. Nykyisin, aikuisena, ydinperheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi Hesystä adoptoitu Batman-kissa, joka on meille molemmille äärettömän rakas ja tärkeä, musta karvapallero. Hänenkin olemassaolonsa on saanut tajuamaan, kuinka fiksuja eläimet oikeasti ovat.

Batula
Maltillinen Megaani pohtii kelpaisiko nami hänelle. Mariannet ovat vegaanisia;)

Minulla on vegaaniystäviä ja sen lisäksi moni läheinen on kala-kasvissyöjä tai ainakin hyvin kasvispainotteisesti syövä. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan päätökseeni, vaikka minulle ei ole tuputettu mitään, vaan olen itse pyrkinyt ottamaan asioista selvää. Luin paljon. Katselin myös dokumentteja, mutta moni niistä on kaltaiselleni herkälle ihmiselle, oikeastaan varmasti kenelle tahansa, niin raastavaa katsottavaa, että pysyttelin ennemmin kirjojen parissa. Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut olen maininnut aiemmin, eräs monista muista mieleenpainuvista lukukokemuksista oli Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Mitä enemmän luin ja näin, sen vaikeammalta tuntui perustella olevansa eläinten oikeuksien puolella, vaikka samalla söin ainakin maitoa ja munia. Moni varmaan ajattelee, että mitä kakereita tuo ituhippi höpäjää, mitä haittaa siitä on, että syö munia tai juo maitoa?

Juustohulluna olisin niin halunnut vakuuttua siitä, ettei juustonpopsimiseni olisi pois mansikeilta, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nykyinen ruuantuotanto on yleisesti ottaen äärimmäisen teollista, eikä eläinten lajikohtaisia tarpeita pystytä mitenkään isoissa laitoksissa ottamaan huomioon. Eläinyksilöitä ei ole, vaan eläimet nähdään resurssina, hyödykkeinä. Silloin kun eläin, esimerkiksi lypsylehmä, lakkaa olemasta hyödyllinen, siitä hankkiudutaan eroon. Jotkut eläimet saavat siirtyä autuaammille nokkimismaille heti synnyttyään, koska ovat väärää sukupuolta ja siten ei-hyödyllisiä. Ei vain mahdu omaan ahtaaseen turkulaiskallooni, miten tällainen on edes laillista. Moni tiedostaa kuitenkin nykyisin tehotuotannon ongelmat ja on hienoa, että niin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden osuutta ruokavaliossaan.

Perusluonteeni on empaattinen ja hakeudun yleensä empaattisten ihmisten seuraan, olivat he sitten vegaaneja, sekasyöjiä tai mitä tahansa siltä väliltä. Arvostan muissa ihmisissä kiltteyttä ja sitä vegaaninen ruokavalio itselleni ehkä eniten merkitsee. Se on tapa olla kiltti. Tällä en tietenkään poissulje sitä, etteikö lihansyöjä voisi olla empaattinen. Koko lause on mielestäni absurdi edes kirjoittaa. Hän ei vain koe tätä asiaa samalla tavoin kuin minä, eikä välttämättä edes tiedä, kuinka huonosti asiat eläinten kannalta eläintuotannossa ovat. Tämä toinen ihminen voi olla jossain muussa asiassa minua valveutuneempi ja myös nähdä juuri sen asian eteen paljon vaivaa. Vegaani voi olla täysin urea-aivo muissa asioissa, vaikka hänen eläineettiset valintansa kestäisivätkin maailman kirkkaimmat halogeenivalot. Se, että syöt kasvisruokaa, ei tarkoita, ettetkö voisi olla ihmisvihaaja tai muuten vaan vatipää ja pölvästi. Enemmistö niin livenä kuin netissä tapaamistani vegaaneista on kuitenkin ollut fiksua väkeä. Kyseenalaistavaa, keskustelevaa, empaattista ja älykästä porukkaa.

Yhteiskuntamme ei kannusta kyseenalaistamaan nykyistä ruuantuotantoa, vaan asian eteen pitää itse nähdä vaivaa, niin ajatuksellisesti kuin ruokakaupassa, arjen hyörinnässä, kun pitäisi maksaa laskuja, viedä lapset päiväkotiin, edustaa, hoitaa ihmissuhteita, jumpata, pestä pyykkiä, olla ihminen. Tämä on mielestäni väärin. Asioiden huomioiminen pitäisi tehdä vielä helpommaksi. Ihmisille tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi tehdä eläineettisiä ja ilmastomyönteisiä ostopäätöksiä. Kasviproteiini on lihaa moninkertaisesti kestävämpi valinta, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tämä siitä huolimatta, vaikka aina välillä joku oivaltaa, että hei, salaattia täytyy syödä kalorimäärältään sata kertaa enemmän kuin lihaa, joten liha on ilmastokestävämpi valinta…! Nykyisin kasvissyöjä harvoin kohtaakaan avointa aggressiota vaikka soijan suhteen sillä perusteella, että se rahdataan ulkomailta. No, joka tapauksessa ihminen yleensä soijansa syö, jollei suoraan alpropurkista, niin “kierrätettynä” eläimen kautta, joka on syönyt sitä rehunaan. Ostan kuitenkin mielelläni kotimaista, joten odotan kieli pitkänä nyhtökauran saapumista kauppoihin. Härkäpapua, hamppurouhetta ja tietysti peruskauraa kaapeissa jo onkin.

Mitä sitten mahdollisesti kaipaan? Loppujen lopuksi melko harvoja asioita, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi silloin tällöin kaipaavani Port Salut-juustoa. Onneksi on hummus, koska se on julmetun hyvää. Kaipaan myös sitä, että ravintolassa minulla on edessäni monta vaihtoehtoa, eikä vain yksi tai kaksi. Lihan perään en haikaile ollenkaan, kaipaan yllättävän vähän myös maitoa sellaisenaan. Falafelit, soijarouheet ja erilaiset kasvimaidot toimivat niin hyvin niin maun kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta. Se onkin helppo keino vähentää omassa kulutuksessaan eläintuotteita – kokeile ruuanlaittoon kaurakermaa ja kahviisi kahvimaidoksi sopivaa kasvimaitoa. Näin minäkin tein ja nykyisin teen koko ajan. Ennen tätä blogipostausta tein sienipastaa sipulikaurakermaan ja tein jälkkäriksi banaanimansikkasoijamaitopirtelöt. Ja hyvää oli, vaikka hyvin keskinkertaisena kokkina sanonkin.

vegejätskiä
Kotijätskiä. Laita blenderiin pakastettuja banaaninsiivuja, mansikoita, lempparikasvimaitoasi, halutessasi makeutusta, hurauta ja ripottele päälle raakakaakaonibsejä. Namia.

Huomaan myös, että itselleni perusmyötäilijänä tekee hyvää joskus asettua edes vähän poikkiteloin, vaikkapa ravintolassa. Jos listalta ei löydy minulle sopivaa safkaa, pyydän kauniisti ja yleensä homma toimiikin näin oikein hyvin. Onkin ihanaa, että niin monessa paikassa saa nykyisin ihan muitta mutkitta vegaanipöperöä. Joissakin peräti pelkästään täysvegesafkaa.

Odotan myös innokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli joskus pystytään kehittämään labrajuustoa, ilman että kenenkään mustikin on tarvinnut sen eteen kärsiä, niin minä tyttö ostan ja syön. Kuten olen todennut, on mielestäni asioiden äärimmäisyyksiin vieminen hedelmätöntä ja usein jopa luotaantyöntävää. Puritanismi ei ole minun juttuni. Valintani jättää juusto pois lautaseltani perustuu ihan siihen, etten halua, että tunteva eläin kärsii sen vuoksi. Pidin kovasti Voimassa haastatellun pitkän linjan vegaanin, Karry Hedbergin, ajatuksista:

”Vegaanien pitää auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä, miksi meidän täytyy saada yhteiskunnan eläinkuva muutettua. Kuvien ja tiedon tuottaminen eläintiloista sekä kasvissyönnin tuominen helpoksi ovat avainasemassa siinä muutoksessa. Asian esillä pitäminen ja eläinkysymyksen politisoiminen ovat tärkeämpiä päämääriä kuin puritanismi. Jos joku haluaa ajatella kehonsa olevan temppeli, joka saastuu eläinperäisistä tuotteista, niin siitä vaan, sitä ei vaan tarvitse julistaa muille. Minun kehoni on huvipuisto.”

Samaa mieltä. Minun mahalaukkuni voi olla minkälainen Linnanmäki vaan, kunhan kulisseissa ei tapahdu kurjuuksia ja vuoristoradan kyydissä ovat kaikki omasta tahdostaan. Ja kunhan sen huvipuiston lippakioskilla myydään Professor Grunschnabelin vegejätskejä.

 

Vinkkejä aloittelevalle vegaanille

Tämä postaus on ollut mielessäni jo tovin. Sopivasti yhdessä seuraamassani Facebook-ryhmässä eräs lakto-ovoilija myös kyseli tänään muilta neuvoja vegaaniseen ruokavalioon siirtymisestä. Ajattelin kirjoittaa blogipostaukseen omat vinkkini ja pohdintani, koska itsekin olen kohtuullisen tuore vegaani ja asiat ovat hyvin pääkupolissa muistissa ja koko ajan tarkastelussa.

image

Omalla kohdallani siirtyminen on näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut usean vuoden matka. Punaiseen lihaan tai kanaan en ole koskenut lainkaan useampaan vuoteen, sitten olin kauan kala-kasvissyöjä, jonka jälkeen jonkin aikaa lakto-ovoilija. Maitotuotteista luovuin sen jälkeen, ja viimeisenä munista. Tämä järjestys oli itselleni jollain tavalla yllätys, koska uskoin juustoista luopumisen olevan vaikeinta, jos ihan makutottumuksista puhutaan. Se, että todella tajusi, miten järjettömiä ja elämää halveksuvia käytäntöjä munantuotannossa aivan yleisesti harjoitetaan, (esim. munijakanojen kukkopoikien kohtalo) viimeisteli homman.

Olin koko ajan lukenut, katsellut ja kuunnellut paljon ja tutustunut niin fiksuihin, kuin kahjoihin neuvoihin. Törmäsin sekä ystävällisiin ja supermahtaviin tyyppeihin, että ainakin omaan makuuni aivan liian dogmaattiseen menoon. Itse koen, että teet niin itsellesi, kuin koko vegaaniselle yhteisölle, palveluksen suhtautumalla asioihin maltilla. Sinä itse päätät, mihin vedät rajan. En tällä tietenkään tarkoita, että liityt vapaa-ajallasi ketunmetsästysklubiin ja samalla tituleeraat itseäsi vapaamieliseksi vegaaniksi, vaan, ettet ainakaan heti stressaannu jokaisesta eläinperäisestä E-koodista ja ettet uusherännäisenä kerro kaikille muille, miksi ja missä he toimivat väärin. Jos joku nimenomaan kysyy, niin asia on eri, sitten latu on aukaistu ja voit päästellä mäkäräisesi vähän vapaammin hiihtämään.;)

Minulla on ollut hyvä onni siinä mielessä, että mieheni on ollut todella kannustava ja ihana ruokavalioni suhteen, perheeni on ensimmäisten hermoilujen jälkeen suhtautunut asiaan aivan lunkisti ja ystävinä on jo aiemmasta vegaaneja ja vegetaristeja. Ja toki aikuisena muutenkin päättää ruokavaliostaan aivan itse, mutta on se silti kivempaa, kun tuetaan. En ole mielestäni (anteeksi suku ja ystävät ja muut, jos olen väärässä), ollut aivan kamala porkkanakultin julistaja, joten sekin on jeesinyt asioita, kun muut huomaavat, ettei tuo nyt sen kummempi juttu olekaan. En ole rakentanut soijatabernaakkelia, enkä ole huutamassa pää punaisena toisten perusmakkaroista yhteisen grillaushetken äärellä, vaan laitan grilliritilälle kasvisgrillerit ja täytetyt herkkusienet ja that’s it.

vegekauppashopping

Tulet luultavasti kohtaamaan kysymyksiä proteiinista, kalsiumista, jodista, B12-vitamiinista ja raudasta. Opettele perusasiat, jotta varmistat, että saat näitä kaikkia riittävästi, lisäksi sinulla on itselläsi mukavampi ja helpompi vastata mahdollisiin kysymyksiin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että sinun tarvitsee vegaanina omata ravitsemusterapeutin koulutus ja tietää kaikkea aivan kaikesta. Eihän sitä kukaan vaadi sekasyöjiltäkään! Vegaaniliitolla on vinkkejä ruokavalion koostamiseen ja esimerkiksi Chocochilin ravitsemuspostausten avulla pääset hyvin alkuun.

Vegaanihaasteen reseptipankista löydät paljon erilaisia reseptejä, kuten myös talsimalla kirjastoon tai vaan netissä surffailemalla. Vegaanituotteet-sivustolta löydät rutkasti vegaanisia vaihtoehtoja, etsit sitten sopivaa kasvimaitoa kahviisi tai maidotonta suklaata. Kokeile uusia ruokia, mausta, matkaa makunystyröilläsi ja pidä hauskaa!

Facebook-vegaaniryhmiä löytyy myös vaikka millä mitalla. Viihdyn parhaiten vapaamielisissä ryhmissä, oli kyse sitten suomalaisesta tai kansainvälisestä jengistä. Etsi, liity ja siirry seuraavaan, jollei jonkin ryhmän meno tai keskustelukulttuuri miellytä. Samaten löydät Youtubesta vegaaneja laidasta laitaan. Riippuu omasta persoonastasi, mikä iskee sinuun. Itse pidän esimerkiksi Unnatural Veganista ja Kiera Rosesta, koska heillä on huumoria ja lempeyttä. Vaikka olenkin luomun ystävä, vältän kaikkein foliohattuisimpia tyyppejä myös blogeissa, Facebookissa ja Youtubessa. Eli jos joku alkaa puhumaan veganismista tai raakaruokailusta ratkaisuna kaikkeen leprasta kasvaimiin, niin nostan välittömästi kytkintä.

Aivan yleisenä neuvona sanoisin, että ole terveen kriittinen ja muodosta oma käsityksesi asioista. Veganismi ei ole syömishäiriö, ei autuaaksi tekevä, eikä muutenkaan ratkaisu kaikkeen. Mutta se voi olla perusfiksusti koostettu ruokavalio/elämäntapa, jonka avulla vähennät eläinten kärsimystä ja hyvin todennäköisesti myös pienennät tuntuvasti hiilijalanjälkeäsi. Kun tiedostat tämän ja keskityt suuriin linjoihin, on sinulla varmasti hyvä peruslähtökohta, josta voit ryhtyä rakentamaan oman elämäsi vegepalapeliä. Tsemppiä ja rutkasti! 🙂

 

 

Miksi vierastan ehdotonta veganismia?

 

vegebatman
Kangasmerkki, jonka myös Batman-kissamme hyväksyy. Lätkäisin tämän vaatekaappini seinään.

Uskon, että vähemmän kiivas ote veganismiin tuottaa enemmän ja nopeammin tulosta kuin hyvin pikkutarkka ja vaativa ote. Sillä ei ole niin väliä, oletko päässäsi ja omassa elämässäsi kuinka tarkka tahansa, kunhan et vaadi sitä muilta. Tämä ajatus ei suinkaan ole omani, vaan tämä ajatus ja tapa toteuttaa eläin- ja luontoystävällistä ruokailua käy ilmi vapaamielisissä vegaaniryhmissä, blogeissa, Youtubessa, kirjoissa ja lehdissä.

Ainakin minussa tämä avoimempi ja sallivampi suhtautuminen herättää vastakaikua, kun taas koen hyvin dogmaattisen, syyllistävän ja päällekäyvän aktivismin vastenmielisenä. Möyhäämiskulttuuri, tapahtui se missä tahansa ryhmässä, on luotaantyöntävää ja se pelkästään kasvattaa kuilua ihmisten välillä. On helppoa kuitata kenen tahansa kaikki ajatukset hörhöinä, jos hän käyttäytyy aggressiivisesti, tuomitsee, eikä ole millään tavalla samaistuttava.

Uskon, että hyvin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden kuluttamista, kunhan he kokevat, että se on heidän oma valintansa. Ja niinhän se onkin. Se on jokaisen oma valinta. Kuten totesin jo aiemmin, olen itse hyvin epätäydellinen vegaani. Ruokavalioni ja muukin olemassaoloni on kuitenkin niin lähellä vegaaniutta, että käytän kyseistä termiä itsestäni. Ikävä kyllä törmään vegaaniryhmissä vähän väliä toisten valintojen lyttäämiseen. “Miten voit kutsua itseäsi vegaaniksi, jos ylhäisessä yksinäisyydessäsi nautit silloin tällöin luomuhunajaa/karmiinikuorrutettuja nameja/luuhiilisuodatettuja juomia, sinä spesisti ja puolivillainen, mukaeettinen, tekopyhä fariseus!” Nettitrolleja riittää, mutta riittää myös itsetyytyväisiä oman egon pönkittäjiä. Eivätkö kaikki eläineettiset päätökset ole kotiin päin, eläimille ja luonnolle hyväksi? Mitä järkeä on tarttua pikkuasioihin, jos ihminen muuten pyrkii suuressa mittakaavassa toimimaan oikein?

Mitä enemmän on ihmisiä, jotka edes kohtuullisen usein valitsevat täyskasvisvaihtoehdon ruokaillessaan, sen enemmän on vegaanista tarjontaa ravintoloissa, kaupoissa ja kouluissa. Näen itse mieluummin sata ihmistä viettämässä vegaanista päivää viikossa, kuin muutaman supervegaanin, joiden huusholleista ei löydy jättiyrityksen riistoripsiväriä eikä ainuttakaan syntistä E-koodia. Ja te mahdolliset synnittömät vegaanit, olette mahtavia, kunhan ette vaadi meiltä kaikilta samaa maksimisuoritusta. Jokainen aloittaa jostain ja yleensä kun joku pieni siemen on lähtenyt ihmisen päässä kasvamaan, kannustaa se jatkossakin tekemään samankaltaisia päätöksiä.

Esimerkiksi Vegan Strategistin Tobias Leenaertin ajatukset ovat mielestäni hyvin argumentoituja ja ja sivistyneitä. Hän lähestyy asioita rakentavasti ja ystävällisesti ja kannustaa nimenomaan pragmaattiseen lähestymistapaan sen sijaan, että keskittyisimme liikaa täydellisyyteen.

Ruoka herättää tunteita. Ymmärrän hyvin, että vastareaktio voi olla voimakas, jos tuputetaan tietynlaista ruokavaliota tai elämäntapaa. On todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli kokee olevansa enemmän oikeassa kuin sinä. Ainakin minä ärsyyntyisin. Ymmärrän silti myös syyt siihen, miksi joku voi malttamattomana toivoa nopeampaa yhteiskunnallista muutosta eläinten kohtelussa ja hyvää tarkoittaen, mutta liikaa vaahdoten, saa kanssaihmiset kavahtamaan “kilarivegaania.” Vaikka meillä kuluttajilla on vastuu päätöksistämme, voi syyttävää sormea osoittaa myös harhaanjohtavaa ja suorastaan valehtelevaa mainostamista kohtaan. Meille maalaillaan kuvia lehmistä, joilla on lempeät nimet, jotka kirmaavat onnellisina pelloilla syöden sinimailasta, vaikka suurin osa eläintuotannosta on lakannut olemasta tällaista jo kauan sitten.

Vaikken itse enää näe eläinten kasvattamista ruuaksi oikeana, pystyn ymmärtämään, että kyseinen työ itsessään varmasti on stressaavaa ja vaikeaa. Varmasti on myös tilojen välisiä eroja siinä, miten eläimiä kohdellaan. Mutta ajatuksena se, että tunteva, älykäs olento kasvatetaan usein lajille täysin sopimattomissa olosuhteissa meille ravinnoksi, ei enää tunnu oikeutetulta.

Vaikka Gandhin sitaatti onkin usein käytetty, on se mielestäni silti oivallinen: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” Ylipäänsä yhteiskunnan soisi aina pitävän heikomman osapuolta, sen puolta, kenen ääni ei kuulu ilman muiden apua, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin. Kuten olen todennut jo aiemmin, en voi olla varma, toiminko itse aina esimerkillisesti tai oikein. Mutta siitä olen vakuuttunut, että tämänhetkinen tilanne ei ole kestävä. Ja vaikka muuten olen maailman epäkäytännöllisimpiä ihmisiä, olen tässä asiassa käytännönläheinen. Jokainen valinta, joka perustuu empatiaan ja/tai järkevään ilmastoajatteluun, on kotiin päin. Poteroituminen omaan täydellisyyteen ei tuota tulosta suuressa mittakaavassa.

Mitä maltillinen veganismi itselleni tarkoittaa?

IMG_7747lamb
Koska olen aikuinen, on tämä lompakkoni. Toisella puolella on pieniä sydämiä vihreällä taustalla. Huusin tämän Pinkkiksen tekemän kukkaron itselleni Eläinsuojelukeskus Tuulispään tukihuutokaupasta.

Tarkoittaako maltillisuus tässä sitä, etten syö putkeen kolmeakymmentä kesäkurpitsaa tai ahda napaani viittätoista vihistä* saman päivän aikana?

No, ehkä niitäkin asioita, mutta lähinnä tarkoitan sillä sitä, että yritän toteuttaa ja ajatella asioita lempeydellä, suuret linjat mielessäni. En suinkaan tarkoita, että itseäni tarkempi vegaani välttämättä on allekirjoittanutta millään tavalla raivokkaampi, hän vain kokee eri asiat tärkeämpinä kuin miten itse ne koen. Samankaltaisena tarjoiltu informaatio ei kahdella eri ihmisellä aina johda täsmälleen samanlaisiin loppupäätelmiin.

IMG_7750vihis
*Vihis = Hoviruoan valmistama vihannespiirakka, vihreässä muovipakkauksessa asustava kulttieines. Luonnossa bongaat vihiksen useimmiten niin kutsutun sipsikaljavegaanin (Fetismus Major) suusta.

Olen kriittinen mitä tahansa kaikki-tai-ei-mitään-ismiä kohtaan. Minua ei kiinnosta olla kulmakunnan striktein vegemarttyyri, enkä edes yleensä kilttinä ja sopeutumishaluisena persoonana kaipaa tässä asiassa kaikkien hyväksyntää, oli kyse sitten somessa riehuvasta ”vegaanipoliisista” tai kasvissyöjille naureskelevasta horkkahirmusta. Haluan elää ja toimia niin, mikä omasta mielestäni on toteuttamiskelpoista ja järkevää. Eettisten kysymysten lisäksi ympäristövaikutukset ovat toinen tärkeä syy nykyiseen ruokavaliooni. Kasvissyöjillä ja erityisesti vegaaneilla on ruokavalionsa puolesta merkittävästi pienempi hiilijalanjälki kuin lihansyöjillä.

En nykyisin osta itselleni enkä syö lihaa, kalaa, maitoa tai munia. Olen nähnyt ja lukenut näiden tuotannosta riittävästi jättääkseni ne jatkossa kauppaan. Jos taas pelastaisin kohta muuten paistiksi joutuvan kanan (ja nimeäisin hänet Gunhildiksi tai Hertta-Impi Unelmaksi), olisi mielestäni täysin jees syödä hänen aina joskus pyöräyttämiään munia, kunhan en tee Gunhildistä nuggetteja, kun hän ei enää jaksa munia ponnistella. Välttelen liivatetta ja suosin aina eläinkokeetonta ja mielellään vegaanista kosmetiikkaa. En myöskään osta nahkatuotteita, ainakaan uusina. Jos tarvitsen kengät, saattaisin silti ostaa kirpparilta secondhandina nahkabuutsit.

Käytän yhä edelleen kohta kuusikymmentä vuotta vanhaa vintagetakkiani, jonka kauluksessa on krimiturkkireunus. Sen suhteen vahinko on jo tapahtunut, eikä ympäristöä ajatellen olisi fiksua heittää toimivaa ja kaunista takkia Moolokin kitaan ja ostaa uutta sen tilalle vain sen takia, että olisin siten ehkä jonkun mielestä parempi doktriinien noudattaja. Uutena en ikimaailmassa ostaisi mitään, jossa on minkäänlaista aitoa turkissomistetta. Kun on kylmä, tuikkaan jalkani minulle rakkaan ihmisen tekemiin ja minulle antamiin villasukkiin. Ostan myös yhä edelleen harvakseltaan pientuottajien luomuhunajaa, vaikkeivät mehiläistuotteet teknisesti ole vegaanisia.

Jonkun mielestä joko olet tai et ole vegaani. Oman käsitykseni mukaan puolestaan täydellinen vegaanius on saavuttamaton myytti, ainakin sellaisessa yhteiskunnassa, missä tällä hetkellä elämme.

Vapaamielinen veganismi merkitsee minulle myös sitä, että suhtaudun omaan tietämykseeni tietyllä nöyryydellä. Vaikka minulla on vahvat mielipiteet nykyisestä tehotuotannosta, en voi olla satavarma, ovatko kaikki päätelmäni ja tekemiseni parhaita mahdollisia. Yritän ja teen parhaani, mutta silti voin olla jossain väärässä. Täydellinen vegaanius ei ainakaan minua itseäni identiteettinä kiinnosta. Näen kohtuullisen vegaanisen elämäntavan keinona vähentää eläinten kokemaa kärsimystä, vaikken mitenkään väitä, että tekisin kaikessa aina oikein. Miten yhteiskuntamme suhtautuminen muihin olentoihin ja luontoon voisi olla symbioottisempi ja vähemmän tuhoisa? Se minua kiinnostaa.

Lopuksi vilpitön ajatukseni: ymmärtäväisyys ja armeliaisuus myös ihmisiä, niin itseäni kuin muita, kohtaan, on helpompi tapa saada muut ihmiset kuuntelemaan. Ehdottomuus ja tuomitsevuus on luotaantyöntävää, oli kyse sitten mistä tahansa. Ketä kuuntelet mieluummin: kiihkoilijaa vai rauhallista pohdiskelijaa? Tiedän ainakin, kumman kanavalle itse säätäisin taajuuteni.