Turkulainen vegaani ja museokuoriainen goes Tampere

Kävin viime viikolla ex tempore-reissulla Tampereella. Olen aikaisemmin oleskellut Tampereella enemmänkin, mutta silloin olin vielä kalakasvissyöjä, joten ruokaperspektiivistä kaupunki näyttäytyi nyt uusin silmin. En juurikaan etukäteen ehtinyt pohtia, mitä tekisin ja missä, joten ajattelin reippaasti testailla eri paikoissa, mitä vegaani niistä saa. Museokuoriaisena kävin myös näyttelyissä. Yritin lisäksi kovasti hiplailla Urban Decayn ja luonnonkosmetiikan tiskejä Sokoksella, mutta koska sattui olemaan 3plus1-vai mitkälie-hamstrauspäivät, oli kosmetiikkakahjoja ihmisiä paikalla kuin meren mutaa, joten lähdin suosiolla melomaan avarammille vesille. Lisäksi UD:n tiskissä oli niin monta loppuunmyytyä tuotetta, ettei maksanut vaivaa jäädä puristuksiin.

Pellascafe
Pella’s cafen soijalatte oli täydellinen. Kuohkea ja jättimäinen.

Heti aamulla kun saavuin Tampereelle, ojennettiin minulle kaupungilla iiris ja hotellin skumppakuponki. Kannoin koko päivän iiristä laukussani, ilmaisskumpan skippasin. Ryhdyin zoomaamaan sopivaa aamiaispaikkaa ja kohdalle osui mukavanoloinen Pella’s cafe. Kysyin, löytyykö jotain suolaista vegaanista ja vastattiin, että ei heti valmiina, mutta jos odotan pikkuhetken, saan oman sämpylän. Keittiöstä tarkistettiin, etten varmasti ole pähkinöille allerginen ja sanoin, että ihan mikä vaan käy, kunhan on vegaaninen setti. Kesti runsaan viitisen minuuttia ja eteeni tuotiin vallan mainio, lämmin avokado-tomaatti-cashew-sämpylä. Oikein maukas, kävisi varmaan kaupaksi ihan kenelle vaan! Kahvila saisi mielellään ottaa sen perustarjontaansa. Isosta soijalatesta ja täytetystä sämpylästä maksoin yhteensä 9 euroa. Ei halpaa, muttei nyt aivan tolkutontakaan.

aamiaisleipä
Maistuis varmaan sullekin.
Muinaisettyypit
Kuvassa ei ole Mansessa nälkiintynyt ja dentaalihaasteinen vegaani, vaan sapelihammaskissan kallo.

Seikkailin kaupungin kirpputoreilla ja päätin sitten suunnata kohti Vapriikkia ammentamaan sivistystä ja kenties myös jotain lounasta. Vapriikkia suosittelen lämpimästi jo näyttelyjen puolesta; talon täydeltä kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa, tällä hetkellä useita eri kokonaisuuksia Jääkauden jättiläisistä Tampere 1918-näyttelyyn. Viimeksi mainittu kertoo koskettavalla tavalla vuoden 1918 Tampereella käydyistä taisteluista, siviiliuhreista sekä molempien osapuolten tekemistä julmuuksista. Varsinkin kuvamateriaali on osittain todella rankkaa, joten näyttelyä suositellaan vasta 13 vuotta täyttäneille. Suosittelen silti, pidin näyttelystä kovasti.

vapriikkilounas
Vapriikin raflaväelle pisteet siitä, että annoksessa oli myös protskua, ja että vegetoiveeni otettiin huomioon lounaskiireessä!

Taas oli nälkä. Menin Vapriikin Valssi-ravintolaan kokeilemaan kepillä jäätä. Valmis lounaslinjasto löytyi, mutta ei valmista vegaanista safkaa. Minulta kysyttiin taas, ehdinkö odottamaan pienen hetken ja sanoin että mielelläni, ei ole kiire. Kymmenisen minuutin kuluttua kokki toi pöytään annoksen, joka yllätti positiivisesti. Punajuurta, papuja, sipulia, tofua ja viereen kokki kehotti ottamaan kasvispyttiä, “koska siihen mä en ole laittanut mitään, mikä sinulle ei käy.” Aika hyvin ylläripylläriannokselta, tässä oli sekä papuja että tofua antamassa protskua. Makukin oli jees, ei taivaita ravisuttava, mutta ehdottomasti plussan puolella. En muista tarkkaa hintaa, mutta siinä 9 euron pintaan liikuttiin ruuan puolesta. Söin lisäksi ruisleipää margariinilla, joten nälkä lähti ja jaksoin katsastaa seuraavan näyttelyn.

kivimuseo1
Lähikuva järkälemäisestä ametistiklusterista. Aloin heti pohtia, missä kynsilakoissani ja pigmenteissäni on sama violetin vivahde. Kröhöm.

Esteetikoille ja kivistä ja mineraaleista kiinnostuneille Vapriikin Kivimuseo on elämys. Itseäni kivissä kiehtoo muinaisuuden tunne sekä niiden kauneus ja kulttuurihistoria, esimerkiksi kivien käyttö koruissa. Museo on aika kompakti, mutta vaikuttava. Outoja ja ihmeellisiä geodeja ja mineraalimuodostelmia. Katsokaa nyt vaikka näitä linnunpesämäisiä tapauksia. Okeniittionkaloja. Vau, mitä luonto osaa tehdä!

Okeniitti
Kuin pumpulimaisia linnunmunia. WTF, luontoäiti?

Vapriikista suuntasin vielä toviksi kaupungille, jonka jälkeen mieli teki jotain makeaa. En jaksanut enää platformkoroillani (joo, olen pässi) lähteä uuteen, kehuttuun Cafe&Bakery Mimosaan, vaan lampsin lähimpään, muistaakseni Hämeenkadun, Waynés Coffee-kahvilaan. Sieltä ostin ihanan avokado-salaatti-banaani-vihersmoothien ja luomukookospalleron. Omnomnom. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska söin ne alta aikayksikön. Palvelu oli herttaista ja huomaavaista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on Turun jälkeen kivoin kaupunki. Tämä visiitti vahvisti mielikuvaa. Kuten myös Emmi Kallion katutaideteos alla. ❤

EmmiKalliokissat
Sokerihumala ❤

Steampunk ja pienviljely, eli mikä ilahdutti tänään.

Kähvellän Karkkipäivän Sannilta random-ilakointi-idean. Eli tässä aivan mielivaltainen lista asioista, mitkä ilahduttivat tänään. Luultavasti tänään on kyllä kohta jo huominen, koska kello on 23.49 ja näpytän konetta, mutta leikkikäämme, että kirjoitan tätä ihmisten aikaan ja postaan siksi jo reippaasti ja aikuismaisesti saman päivän aikana.

höyryäjahelvetinkoneita
Kirjan takakannessa puhutaan “silinteriscifistä”. What’s not to like?

Tänään oli ensimmäinen kevättakki-päivä, ihana sää. Käppäilin keskustassa kirppiskierroksella, löysin Lähimmäisestä juuri sopivat kengät ja lueskelin novelleja lounastaessani. Luen mielelläni ja paljon ja keskenään aika erilaisia kirjoja. Tartun erityisen euforisesti tietokirjallisuuteen, jossa on kaunovivahteita (tyyliin Mirkka Lappalainen) sekä puhtaan kaunon puolelta uuskummaan (erityisesti Johanna Sinisalo). Ylipäänsä vaihtoehtoinen historia ja genrerajattomuus puree, suorastaan napostelee. Joten kun kirjastoauto hurautti lähipysäkille, tartuin tähän steampunk-antologiaan. Lupaavalta vaikuttaa! Tässä liikutaan niin sisällissodan runtelemassa Etelä-Ruotsissa kuin höyrylukin kyydissä Kaliforniassa.

steampunkvärityskirja
Saakohan noita kenkiä tilata jostain vegaanisina?

En ensi alkuun meinannut päästä jyvälle tästä aikuisten väritystouhusta. Hankin yhden zen-värityskirjan mandaloineen kaikkineen ja meinasin torkahtaa kun oli niin mahdottoman tylsää. Mutta! Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia värityskirjoja, gootahtavia ja oudon hauskoja, sellaisia, joissa vilisee kissoja, hautakiviä ja zombeja, ja johan alkoi lyyti värittämään. Kun nyt kerran ollaan steampunk-fiiliksissä, sopii tämä kirja eri hyvin väritysbakkanaaleihin.

pienviljelyä
Pienviljelyä. Älkää yhtään naurako siellä.

Olen huono pitämään kasveista huolta. Meillä pärjäävät lähinnä anopinkieli ja palmuvehka. Luulen, että keittiön pieni rahapuu on muumioitunut. (Kelpaisikohan se British Museumin Egypti-kokoelmiin, jos lähetän saatekirjeen ja kerron, että kyseessä on II dynastian Nynetjer). Yritän kyllä aina välillä löytää sisäisen viherpeukaloni. Nyt aloitin hyvin pienimuotoisesti. Konkreettisesti. Kylvin eilen luomukrassia Ekotorilta hankittuihin lasten kahviserviisiastioihin ja yhdessä pikkupytyssä näkyy jo elämän alkuja. Jee!

kiiltokuvat
Kombinaatio kissa + kiiltokuva on vastustamaton.

Vanhat kiiltokuvat. Pidin jo pienenä vanhannäköisistä kiiltokuvista ja nyt aikuisena jahtaan kirppareilta oikeasti vanhoja kiiltokuvia. Tässä muutamia, tuoreita kirppisostoksia.

Yuzuandcocoa
“No, you can’t eat it.” Vegaanikukka löytyy purkista.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli, josta riemuitsin myös aiemmin. Comforter on juuri loppumaisillaan, joten aivan kohta voin hyvillä mielin laittaa makean ja pirteän Yuzun suihkuhyllyyn.

kortit
Kettuja ja pöllöjä. Olen myyty. Nämä lähtevät kohta postiin.

Yllä vielä Forumin Punaisesta Norsusta ostetut postikortit. Polkka Jam on ennestään tuttu, mutta Muumurun postikortit olivat itselleni uusia. Molempien raikkaan suloinen estetiikka on mielestäni übersöpöä. Forumin kauppakeskus ilahduttaa muutenkin Vegekauppoineen kaikkineen, esimerkiksi PUF-designtorin viereen parkkeeratun Kaffillarin kahvi on niin hyvää, että juon sen mustana, vaikka olen yleensä vallan myrtynyt, ellen saa esimerkiksi Oatlyn iKaffea tai Alpron vaniljajuomaa kahviini. Italialainen Da Kikko-kahvila on vielä koeajamatta, mutta ilmeisesti siellä on tarjolla vegaanisia herkkuja.

Sellainen keskiviikko ja sellainen rönsyliljaileva postaus, olkaatten hyvät.

Vegeilijän Turku

image
Turkulainen Ragnar-siili. Kuvaushetkellä Ragnar valitsi vegaanisen vaihtoehdon, eli grillatun tomaatin. Ragnar tiedostaa.

Siirryin lakto-ovoilijasta täyspäiväiseksi vegeilijäksi vasta loppukesästä 2015. Olin jo ennen tätä syönyt vain enää hyvin vähän maitotuotteita ja ehkä pari kananmunaa viikossa. Sinänsä muutos vegaaniseen suuntaan osui otolliseen aikaan, koska juuri nyt niin kaupat kuin ravintolat tuntuvat oivaltaneen, että niin vegetaristien kuin vegaanien määrä on kasvussa, ja että meilläkin on makunystyrät ja halu saada oikeasti maukasta ruokaa. Listaan tässä postauksessa joitakin oman kotikaupunkini henkilökohtaisia kestosuosikkeja, niin kauppojen kuin raflojen osalta.

image
Roots Kitchenissä et saa piippaavaa hakulaitetta, etkä jonotusnumeroa, vaan vaikkapa vuorovuohen, joka yhdistää sinut tilaamaasi annokseen. 🙂

1. Kauppahallin Roots Kitchen. Toivoisin todella, että juurikkaat avaisivat myös iltaravintolan, koska nyt täällä voi herkutella ainoastaan Kauppahallin aukioloaikoina. Jos olen lounasaikaan vapaalla tai töiden puitteissa lähellä Roots Kitcheniä, lampsin takuuvarmasti tänne. Vegeburgundinpataa, mustajuurikeittoa, talon omaa leipää, sienirisottoa, perjantaiburgerit, erilaiset curryt, omnomnom. Juuri tällaista safkaa söisin mielelläni myös iltaisin, punaviinilasi räpylässä. En ole koskaan saanut täältä huonoa ruokaa, kaikki on ollut joko hyvää tai ekstaattista. Ruokalistat tuntuvat vaihtuvan joka ikinen viikko. Ainoa miinus tulee siitä, että Kauppahalli on lounasaikaan aivan täyteen ammuttu, joten suosittelen joko aikaista tai myöhempää lounaspiipahdusta. AVATKAA NYT HERRAN TÄHDEN MYÖS ILTARAVINTOLA, KIITOS.

image
Omnom. Omnomnomnomnom. Omnomnom.

2. Pizzarium. Täällä on kokonainen vegaaninen menu! Joskus tarjolla on kahta sorttia, joskus jopa neljää. Omat täysvegelempparini ovat Marinara ja Tartufo & Pinoli. Viimeiseksi mainitussa on täytteinä muun muassa tryffelitahnaa, herkkutatteja ja pinjansiemeniä. Järjettömän hyvää artesaanipizzaa, ilman juustoa. Toivon, että myös Pizzarium joskus avaisi varsinaisen illallisravintolan. Nykyinen sijainti (Kultatalo) tarjoaa kauppakeskuskakofoniaa, joten otan slaissini usein mukaan kotiin. Kätevä sijainti sinänsä, mutta kun tahtoo niin kovasti myös rauhallisemman paikan, jossa nauttia näitä herkkuja!*

3. Kirjakahvila. Sympaattinen, pieni ja perinteinen kulttuurin ja kirjojen kehto Brinkkalan sisäpihalla. Täällä viehättää tunnelma ja se, ettei tarvitse erikseen pohtia, onko jossain lihaa tai juustoa. Kirjakahvilan kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Hintataso on myös edullinen, esimerkiksi simppeli, mutta ravitseva lounas kustantaa viitosen. Hommaa pyöritetään osittain vapaaehtoisvoimin, minkä huomaa lähinnä musiikin vaihtelussa, taustamusiikki voi nimittäin olla aivan mitä tahansa. Muistelisin syöneeni lounasta esimerkiksi Rage Against the Machinen siivittämänä..? Täällä järjestetään myös leffanäytäntöjä ja kaikenlaista epäkaupallista vaihtoehtoyleislystiä. Silloin kun joidenkin jättikorporaatioiden ja multimahtimegayritysten kahjo toiminta angstattaa aivan liikaa, käperryn mielelläni tänne ja luen pienkustantamoiden kirjoja tai lehtiä. Täältä olen löytänyt myös taidenäyttelyn kautta yhden lempitaiteilijoistani, Taru Muuraimen.

4. Ludu. Hyvä palvelu, tunnelma ja ruoka. Joskus fine dining-paikoissakin vegaani joutuu pettymään, kun tarjoillaan suolaisella hinnalla kettuilua köykäisellä salaatinlehtipedillä, mutta Ludusta on jäänyt hyvä mielikuva. Tänne kannattaa ilmoittaa tulostaan etukäteen, kertoa että toivoo vegaanista safkaa ja rafla hoitaa loput. Tyylikäs paikka.

5. Turun tori. Tänne jopoilen niin halpamyyjien euron vihannespussien kuin Sorrin superlaadukkaiden yrttien ja salaattien perässä. Turun torin hintataso on kautta linjan vielä oikeasti torimainen, verrattuna suurempien kaupunkien turistihintoihin.

6. Latte gourmand. Jos haluan tosi mehevän raakakakkupalan tai herkullisen smoothien, suuntaan tänne. Ystävällinen palvelu, melko hintava, mutta laadukas paikka. Täällä tuntee saavansa ruokarakkautta pötsiinsä.

7. Vegekauppa. Monelle tuttu mesta, mutta mainitsen kaupan silti, koska se on yksi vakkari-pitstopeistani. Aiemmin hautausmaatakin kuolleempi Forum-kortteli on viime vuosina herännyt uudestaan eloon ja arvelisin, että Vegekauppa on yksi iso osatekijä tässä. Täältä ostan Nagelin hummusta, vegeproteiinijauheita, hummussipsejä, erilaisia pähkinävoilaatuja, multivitamiineja ja ekologisia pesuaineita sekä kropalle että tiskeille.

image
Viime kesänä napattu kuva Luomupuodin kyltistä. Vierailupäivänä paikalla järjestettiin ilmeisesti pohjoismainen harppukokous(!), joten saimme kuunnella myös kaunista musiikkia, kun ostosten jälkeen tutustuimme maisemiin.

8. Koroistenniemen luomupuoti. Tämä paikka on pluttana. En tiedä, onko se edes oikeaa suomea, mutta yritän ilmaista tällä epäsanalla kotikutoista, mukavaa, lämmintä, herttaista, rutistettavaa. Pieni, mutta verrattain edullinen minikauppa, jossa myydään esimerkiksi Livonsaaren leipää, kuivattua nokkosta, vegaanista saippuaa, pähkinöitä ja vähän kaikkea, pienissä erissä. Sijainti on lumoava. Aivan joen varrella historiasta kiinnostunut pääsee kurkkimaan kulttuurihistoriallisesti merkittäviä muinaisjäännöksiä. Täällä piispanistuin aikoinaan sijaitsi ja muinaistulokkaiden päälle ymmärtävä saattaa bongata vanhoja rohdoskasveja.

Turku on vegeilijöille varsinkin nykyisin aika rattoisa paikka, vaikka petrattavaakin on ja enemmän vegetarjontaa tarvitaan. Yleisesti ottaen voi sanoa, että myös moni etninen mesta tarjoaa vegaanisia annoksia. On seitania, tofua, falafel-annoksia, vegesushia, burritoja ja ties mitä, raflasta riippuen. Jotkut tarjoavat valmiita vegeannoksia, joissain annoksia tuunataan vähän, joko todella onnistuneesti tai sinne päin. Delhi Darbarista on esimerkiksi jäänyt jees mielikuva. Arvinkadun vietnamilais-thaimaalainen VG Wok on vielä kokeilematta, mutta aion jossain vaiheessa suunnistaa sinne haarukoimaan.

Missä te muut turkulaiset harjoitatte makunystyräin hellintää?

*Eräs postauksen lukenut tiesi kertoa, että Osteria Ovo on Pizzariumin väen ravintola myös. Suuntaan siis sinne piakkoin!