Vegaani syö värikkäästi ja edukkaasti!

torin antimia
Kotimaisten tomskujen kilohinta oli tänään 1,90 euroa.

Turun tori.<3 Ostin tänään kilon mansikoita, jättikurkun, kesäkurpitsan, parsakaalin, pussillisen kotimaisia tomaatteja, parsanipun, kotimaisen salaattipussin ja muutaman banaanin ja selvisin noin kymmenellä eurolla.

toriruokaa
Yksinkertaista ja todella hyvää.

Toissapäivänä ostin torilta viitosella kassillisen tuoretta ruokaa, muun muassa hervottoman ison pussin herkkusieniä ja erivärisiä paprikoita. Niitä on nyt käytetty kolmessa eri ateriassa, tänään vihanneshöystössä Eldoradon kasvisnuudelien ja Sevanin hummuksen kera. Eilen tein Plantin yrttikaurakermaan sieni-tomaattipastaa ja toisella pääaterialla paistoin sieniä (myöskin torilta ostettujen) perunoiden kavereiksi. Lisäprotskua ja -potkua annokseen toi Nagelin luomuhummus ja muutama pähkinä. Yksinkertaista, mutta tosi hyvää.

muumikippa
Tämä kuppi tiivistää aika hyvin fiilikseni tänään, kun tuoreita vihanneksia sai niin edullisesti. ❤

Yllä välipala ennen eilistä työkeikkaa, eli Yosan kaurajogurtti ja kahvia Oatlyn iKaffella. On erityisen kivaa, että Yosat tehdään ihan lähellä, Kaarinassa.

Syöjänä sekä pihistän, että panostan. Panostan tukemalla kaikin puolin mahtavia pienyrittäjiä, kuten Vegekauppaa ja ostamalla sieltä usein luomulaatuisia levitteitä, pähkinävoilaatuja ja ylipäätään herkkupuolen antimia, kuten vegejäätelöä ja suolaista naposteltavaa. Koen myös, että Vegekauppa on esimerkiksi muita spessuliikkeitä, kuten Ruohonjuuren liikkeitä, edullisempi. Ja koska kaikki siellä on vegaanista, on siellä helppo tehdä ostoksia.

fineli
En voinut tänään vastustaa tätä Finelin kahvipannua kirpparilla. Hän saa uuden elämän pakuriteen keittäjänä.

Pihistän puolestaan ostamalla tuoreita herkkuja torilta ja joskus Lidlistä lähi-Prisman sijaan, suosin juuresten lisäksi talvikautena myös edukkaampia ja pitkään säilyviä pakastevihanneksia. Reko-lähiruokarinkien kautta on mahdollista saada tuoretta, kotimaista tavaraa kauppojen hintoja edullisemmin. Mieheni on mustikkamonsteri ja hän poimii meille aina pakkaset täyteen mustikoita. Kotimaisia pakastemansikoita tulee ostettua, mutta muuten on marjamussuttamisemme täysin ilmaista, koska mieheni on jaksanut suhmuroida lähimetsässä.<3 Sienestämme alkusyksystä vahveroita ja tatteja ja yleensä pakasteeseenkin jää jotain herkuteltavaa.

Onko teillä muilla samankaltaisia pihistys- ja panostustapoja ruuan suhteen?

Kiltimpi ruokavalio. Sitä tämä minulle on.

vegesafkaa1
Olen hummuspeikko. Ja tykkään vetää sieniä.

Ystäväni kyseli minulta muutamia kysymyksiä liittyen vegaaniseen ruokavaliooni. Miten kiinnostuin, mistä ja miten hankin tietoa, mistä oli vaikeinta luopua ja mistä aloitin. Pohdin asiaa ja tässä on nyt syväluotaava vastauspatteristo sivupolkuineen ja ajatuskudelmineen.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen jo kauan ollut ainakin jonkinlainen etuliite-kasvissyöjä. Karsiminen tapahtui kutakuinkin järjestyksessä punainen liha, siipikarja, kalat ja muut vesiotukset, maito ja munat. Omat ruokavaliomuutokseni ovat aina pohjanneet ensisijaisesti eettisiin arvovalintoihin, ympäristöasiat ovat tulleet kakkosena ja kaikki mahdolliset muut syyt ovat vasta siellä jonon hännillä.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Lähisuvussamme ei lapsuudessani ollut kasvissyöjiä, mutta muuten niin minut kuin veljeni on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan elämää, sellaista peruskiltteyttä myös koppakuoriaisia kohtaan. Koppakuoriaiset olivat aina kuulemma menossa kirjastoon tai kouluun, niitä ei saanut tappaa, koska niiden äiti odotti jossain koppakuoriaislähiössä. Tässä kuvittelisin kuvastuvan jotain, minkä koen hyvin tyypilliseksi suomalaisille: vaikka luontosuhde rajoittuisi lähipuistoihin ja pikku metsiköihin, niin koetaan tärkeäksi, että lapsi kohtelee eläimiä hyvin ja kunnioittaa luontoa. Niinpä siis niin minä kuin veljeni kannoimme postikorttien avulla vessaan eksyneitä, breakdanssaavia koppakuoriaisia ulos puutarhaan, että ne pääsisivät sinne rippikouluun tai olutrav..mihin olivatkaan menossa. Nykyisin, aikuisena, ydinperheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi Hesystä adoptoitu Batman-kissa, joka on meille molemmille äärettömän rakas ja tärkeä, musta karvapallero. Hänenkin olemassaolonsa on saanut tajuamaan, kuinka fiksuja eläimet oikeasti ovat.

Batula
Maltillinen Megaani pohtii kelpaisiko nami hänelle. Mariannet ovat vegaanisia;)

Minulla on vegaaniystäviä ja sen lisäksi moni läheinen on kala-kasvissyöjä tai ainakin hyvin kasvispainotteisesti syövä. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan päätökseeni, vaikka minulle ei ole tuputettu mitään, vaan olen itse pyrkinyt ottamaan asioista selvää. Luin paljon. Katselin myös dokumentteja, mutta moni niistä on kaltaiselleni herkälle ihmiselle, oikeastaan varmasti kenelle tahansa, niin raastavaa katsottavaa, että pysyttelin ennemmin kirjojen parissa. Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut olen maininnut aiemmin, eräs monista muista mieleenpainuvista lukukokemuksista oli Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Mitä enemmän luin ja näin, sen vaikeammalta tuntui perustella olevansa eläinten oikeuksien puolella, vaikka samalla söin ainakin maitoa ja munia. Moni varmaan ajattelee, että mitä kakereita tuo ituhippi höpäjää, mitä haittaa siitä on, että syö munia tai juo maitoa?

Juustohulluna olisin niin halunnut vakuuttua siitä, ettei juustonpopsimiseni olisi pois mansikeilta, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nykyinen ruuantuotanto on yleisesti ottaen äärimmäisen teollista, eikä eläinten lajikohtaisia tarpeita pystytä mitenkään isoissa laitoksissa ottamaan huomioon. Eläinyksilöitä ei ole, vaan eläimet nähdään resurssina, hyödykkeinä. Silloin kun eläin, esimerkiksi lypsylehmä, lakkaa olemasta hyödyllinen, siitä hankkiudutaan eroon. Jotkut eläimet saavat siirtyä autuaammille nokkimismaille heti synnyttyään, koska ovat väärää sukupuolta ja siten ei-hyödyllisiä. Ei vain mahdu omaan ahtaaseen turkulaiskallooni, miten tällainen on edes laillista. Moni tiedostaa kuitenkin nykyisin tehotuotannon ongelmat ja on hienoa, että niin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden osuutta ruokavaliossaan.

Perusluonteeni on empaattinen ja hakeudun yleensä empaattisten ihmisten seuraan, olivat he sitten vegaaneja, sekasyöjiä tai mitä tahansa siltä väliltä. Arvostan muissa ihmisissä kiltteyttä ja sitä vegaaninen ruokavalio itselleni ehkä eniten merkitsee. Se on tapa olla kiltti. Tällä en tietenkään poissulje sitä, etteikö lihansyöjä voisi olla empaattinen. Koko lause on mielestäni absurdi edes kirjoittaa. Hän ei vain koe tätä asiaa samalla tavoin kuin minä, eikä välttämättä edes tiedä, kuinka huonosti asiat eläinten kannalta eläintuotannossa ovat. Tämä toinen ihminen voi olla jossain muussa asiassa minua valveutuneempi ja myös nähdä juuri sen asian eteen paljon vaivaa. Vegaani voi olla täysin urea-aivo muissa asioissa, vaikka hänen eläineettiset valintansa kestäisivätkin maailman kirkkaimmat halogeenivalot. Se, että syöt kasvisruokaa, ei tarkoita, ettetkö voisi olla ihmisvihaaja tai muuten vaan vatipää ja pölvästi. Enemmistö niin livenä kuin netissä tapaamistani vegaaneista on kuitenkin ollut fiksua väkeä. Kyseenalaistavaa, keskustelevaa, empaattista ja älykästä porukkaa.

Yhteiskuntamme ei kannusta kyseenalaistamaan nykyistä ruuantuotantoa, vaan asian eteen pitää itse nähdä vaivaa, niin ajatuksellisesti kuin ruokakaupassa, arjen hyörinnässä, kun pitäisi maksaa laskuja, viedä lapset päiväkotiin, edustaa, hoitaa ihmissuhteita, jumpata, pestä pyykkiä, olla ihminen. Tämä on mielestäni väärin. Asioiden huomioiminen pitäisi tehdä vielä helpommaksi. Ihmisille tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi tehdä eläineettisiä ja ilmastomyönteisiä ostopäätöksiä. Kasviproteiini on lihaa moninkertaisesti kestävämpi valinta, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tämä siitä huolimatta, vaikka aina välillä joku oivaltaa, että hei, salaattia täytyy syödä kalorimäärältään sata kertaa enemmän kuin lihaa, joten liha on ilmastokestävämpi valinta…! Nykyisin kasvissyöjä harvoin kohtaakaan avointa aggressiota vaikka soijan suhteen sillä perusteella, että se rahdataan ulkomailta. No, joka tapauksessa ihminen yleensä soijansa syö, jollei suoraan alpropurkista, niin “kierrätettynä” eläimen kautta, joka on syönyt sitä rehunaan. Ostan kuitenkin mielelläni kotimaista, joten odotan kieli pitkänä nyhtökauran saapumista kauppoihin. Härkäpapua, hamppurouhetta ja tietysti peruskauraa kaapeissa jo onkin.

Mitä sitten mahdollisesti kaipaan? Loppujen lopuksi melko harvoja asioita, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi silloin tällöin kaipaavani Port Salut-juustoa. Onneksi on hummus, koska se on julmetun hyvää. Kaipaan myös sitä, että ravintolassa minulla on edessäni monta vaihtoehtoa, eikä vain yksi tai kaksi. Lihan perään en haikaile ollenkaan, kaipaan yllättävän vähän myös maitoa sellaisenaan. Falafelit, soijarouheet ja erilaiset kasvimaidot toimivat niin hyvin niin maun kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta. Se onkin helppo keino vähentää omassa kulutuksessaan eläintuotteita – kokeile ruuanlaittoon kaurakermaa ja kahviisi kahvimaidoksi sopivaa kasvimaitoa. Näin minäkin tein ja nykyisin teen koko ajan. Ennen tätä blogipostausta tein sienipastaa sipulikaurakermaan ja tein jälkkäriksi banaanimansikkasoijamaitopirtelöt. Ja hyvää oli, vaikka hyvin keskinkertaisena kokkina sanonkin.

vegejätskiä
Kotijätskiä. Laita blenderiin pakastettuja banaaninsiivuja, mansikoita, lempparikasvimaitoasi, halutessasi makeutusta, hurauta ja ripottele päälle raakakaakaonibsejä. Namia.

Huomaan myös, että itselleni perusmyötäilijänä tekee hyvää joskus asettua edes vähän poikkiteloin, vaikkapa ravintolassa. Jos listalta ei löydy minulle sopivaa safkaa, pyydän kauniisti ja yleensä homma toimiikin näin oikein hyvin. Onkin ihanaa, että niin monessa paikassa saa nykyisin ihan muitta mutkitta vegaanipöperöä. Joissakin peräti pelkästään täysvegesafkaa.

Odotan myös innokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli joskus pystytään kehittämään labrajuustoa, ilman että kenenkään mustikin on tarvinnut sen eteen kärsiä, niin minä tyttö ostan ja syön. Kuten olen todennut, on mielestäni asioiden äärimmäisyyksiin vieminen hedelmätöntä ja usein jopa luotaantyöntävää. Puritanismi ei ole minun juttuni. Valintani jättää juusto pois lautaseltani perustuu ihan siihen, etten halua, että tunteva eläin kärsii sen vuoksi. Pidin kovasti Voimassa haastatellun pitkän linjan vegaanin, Karry Hedbergin, ajatuksista:

”Vegaanien pitää auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä, miksi meidän täytyy saada yhteiskunnan eläinkuva muutettua. Kuvien ja tiedon tuottaminen eläintiloista sekä kasvissyönnin tuominen helpoksi ovat avainasemassa siinä muutoksessa. Asian esillä pitäminen ja eläinkysymyksen politisoiminen ovat tärkeämpiä päämääriä kuin puritanismi. Jos joku haluaa ajatella kehonsa olevan temppeli, joka saastuu eläinperäisistä tuotteista, niin siitä vaan, sitä ei vaan tarvitse julistaa muille. Minun kehoni on huvipuisto.”

Samaa mieltä. Minun mahalaukkuni voi olla minkälainen Linnanmäki vaan, kunhan kulisseissa ei tapahdu kurjuuksia ja vuoristoradan kyydissä ovat kaikki omasta tahdostaan. Ja kunhan sen huvipuiston lippakioskilla myydään Professor Grunschnabelin vegejätskejä.

 

Turkulainen vegaani ja museokuoriainen goes Tampere

Kävin viime viikolla ex tempore-reissulla Tampereella. Olen aikaisemmin oleskellut Tampereella enemmänkin, mutta silloin olin vielä kalakasvissyöjä, joten ruokaperspektiivistä kaupunki näyttäytyi nyt uusin silmin. En juurikaan etukäteen ehtinyt pohtia, mitä tekisin ja missä, joten ajattelin reippaasti testailla eri paikoissa, mitä vegaani niistä saa. Museokuoriaisena kävin myös näyttelyissä. Yritin lisäksi kovasti hiplailla Urban Decayn ja luonnonkosmetiikan tiskejä Sokoksella, mutta koska sattui olemaan 3plus1-vai mitkälie-hamstrauspäivät, oli kosmetiikkakahjoja ihmisiä paikalla kuin meren mutaa, joten lähdin suosiolla melomaan avarammille vesille. Lisäksi UD:n tiskissä oli niin monta loppuunmyytyä tuotetta, ettei maksanut vaivaa jäädä puristuksiin.

Pellascafe
Pella’s cafen soijalatte oli täydellinen. Kuohkea ja jättimäinen.

Heti aamulla kun saavuin Tampereelle, ojennettiin minulle kaupungilla iiris ja hotellin skumppakuponki. Kannoin koko päivän iiristä laukussani, ilmaisskumpan skippasin. Ryhdyin zoomaamaan sopivaa aamiaispaikkaa ja kohdalle osui mukavanoloinen Pella’s cafe. Kysyin, löytyykö jotain suolaista vegaanista ja vastattiin, että ei heti valmiina, mutta jos odotan pikkuhetken, saan oman sämpylän. Keittiöstä tarkistettiin, etten varmasti ole pähkinöille allerginen ja sanoin, että ihan mikä vaan käy, kunhan on vegaaninen setti. Kesti runsaan viitisen minuuttia ja eteeni tuotiin vallan mainio, lämmin avokado-tomaatti-cashew-sämpylä. Oikein maukas, kävisi varmaan kaupaksi ihan kenelle vaan! Kahvila saisi mielellään ottaa sen perustarjontaansa. Isosta soijalatesta ja täytetystä sämpylästä maksoin yhteensä 9 euroa. Ei halpaa, muttei nyt aivan tolkutontakaan.

aamiaisleipä
Maistuis varmaan sullekin.
Muinaisettyypit
Kuvassa ei ole Mansessa nälkiintynyt ja dentaalihaasteinen vegaani, vaan sapelihammaskissan kallo.

Seikkailin kaupungin kirpputoreilla ja päätin sitten suunnata kohti Vapriikkia ammentamaan sivistystä ja kenties myös jotain lounasta. Vapriikkia suosittelen lämpimästi jo näyttelyjen puolesta; talon täydeltä kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa, tällä hetkellä useita eri kokonaisuuksia Jääkauden jättiläisistä Tampere 1918-näyttelyyn. Viimeksi mainittu kertoo koskettavalla tavalla vuoden 1918 Tampereella käydyistä taisteluista, siviiliuhreista sekä molempien osapuolten tekemistä julmuuksista. Varsinkin kuvamateriaali on osittain todella rankkaa, joten näyttelyä suositellaan vasta 13 vuotta täyttäneille. Suosittelen silti, pidin näyttelystä kovasti.

vapriikkilounas
Vapriikin raflaväelle pisteet siitä, että annoksessa oli myös protskua, ja että vegetoiveeni otettiin huomioon lounaskiireessä!

Taas oli nälkä. Menin Vapriikin Valssi-ravintolaan kokeilemaan kepillä jäätä. Valmis lounaslinjasto löytyi, mutta ei valmista vegaanista safkaa. Minulta kysyttiin taas, ehdinkö odottamaan pienen hetken ja sanoin että mielelläni, ei ole kiire. Kymmenisen minuutin kuluttua kokki toi pöytään annoksen, joka yllätti positiivisesti. Punajuurta, papuja, sipulia, tofua ja viereen kokki kehotti ottamaan kasvispyttiä, “koska siihen mä en ole laittanut mitään, mikä sinulle ei käy.” Aika hyvin ylläripylläriannokselta, tässä oli sekä papuja että tofua antamassa protskua. Makukin oli jees, ei taivaita ravisuttava, mutta ehdottomasti plussan puolella. En muista tarkkaa hintaa, mutta siinä 9 euron pintaan liikuttiin ruuan puolesta. Söin lisäksi ruisleipää margariinilla, joten nälkä lähti ja jaksoin katsastaa seuraavan näyttelyn.

kivimuseo1
Lähikuva järkälemäisestä ametistiklusterista. Aloin heti pohtia, missä kynsilakoissani ja pigmenteissäni on sama violetin vivahde. Kröhöm.

Esteetikoille ja kivistä ja mineraaleista kiinnostuneille Vapriikin Kivimuseo on elämys. Itseäni kivissä kiehtoo muinaisuuden tunne sekä niiden kauneus ja kulttuurihistoria, esimerkiksi kivien käyttö koruissa. Museo on aika kompakti, mutta vaikuttava. Outoja ja ihmeellisiä geodeja ja mineraalimuodostelmia. Katsokaa nyt vaikka näitä linnunpesämäisiä tapauksia. Okeniittionkaloja. Vau, mitä luonto osaa tehdä!

Okeniitti
Kuin pumpulimaisia linnunmunia. WTF, luontoäiti?

Vapriikista suuntasin vielä toviksi kaupungille, jonka jälkeen mieli teki jotain makeaa. En jaksanut enää platformkoroillani (joo, olen pässi) lähteä uuteen, kehuttuun Cafe&Bakery Mimosaan, vaan lampsin lähimpään, muistaakseni Hämeenkadun, Waynés Coffee-kahvilaan. Sieltä ostin ihanan avokado-salaatti-banaani-vihersmoothien ja luomukookospalleron. Omnomnom. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska söin ne alta aikayksikön. Palvelu oli herttaista ja huomaavaista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on Turun jälkeen kivoin kaupunki. Tämä visiitti vahvisti mielikuvaa. Kuten myös Emmi Kallion katutaideteos alla. ❤

EmmiKalliokissat
Sokerihumala ❤

Vinkkejä aloittelevalle vegaanille

Tämä postaus on ollut mielessäni jo tovin. Sopivasti yhdessä seuraamassani Facebook-ryhmässä eräs lakto-ovoilija myös kyseli tänään muilta neuvoja vegaaniseen ruokavalioon siirtymisestä. Ajattelin kirjoittaa blogipostaukseen omat vinkkini ja pohdintani, koska itsekin olen kohtuullisen tuore vegaani ja asiat ovat hyvin pääkupolissa muistissa ja koko ajan tarkastelussa.

image

Omalla kohdallani siirtyminen on näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut usean vuoden matka. Punaiseen lihaan tai kanaan en ole koskenut lainkaan useampaan vuoteen, sitten olin kauan kala-kasvissyöjä, jonka jälkeen jonkin aikaa lakto-ovoilija. Maitotuotteista luovuin sen jälkeen, ja viimeisenä munista. Tämä järjestys oli itselleni jollain tavalla yllätys, koska uskoin juustoista luopumisen olevan vaikeinta, jos ihan makutottumuksista puhutaan. Se, että todella tajusi, miten järjettömiä ja elämää halveksuvia käytäntöjä munantuotannossa aivan yleisesti harjoitetaan, (esim. munijakanojen kukkopoikien kohtalo) viimeisteli homman.

Olin koko ajan lukenut, katsellut ja kuunnellut paljon ja tutustunut niin fiksuihin, kuin kahjoihin neuvoihin. Törmäsin sekä ystävällisiin ja supermahtaviin tyyppeihin, että ainakin omaan makuuni aivan liian dogmaattiseen menoon. Itse koen, että teet niin itsellesi, kuin koko vegaaniselle yhteisölle, palveluksen suhtautumalla asioihin maltilla. Sinä itse päätät, mihin vedät rajan. En tällä tietenkään tarkoita, että liityt vapaa-ajallasi ketunmetsästysklubiin ja samalla tituleeraat itseäsi vapaamieliseksi vegaaniksi, vaan, ettet ainakaan heti stressaannu jokaisesta eläinperäisestä E-koodista ja ettet uusherännäisenä kerro kaikille muille, miksi ja missä he toimivat väärin. Jos joku nimenomaan kysyy, niin asia on eri, sitten latu on aukaistu ja voit päästellä mäkäräisesi vähän vapaammin hiihtämään.;)

Minulla on ollut hyvä onni siinä mielessä, että mieheni on ollut todella kannustava ja ihana ruokavalioni suhteen, perheeni on ensimmäisten hermoilujen jälkeen suhtautunut asiaan aivan lunkisti ja ystävinä on jo aiemmasta vegaaneja ja vegetaristeja. Ja toki aikuisena muutenkin päättää ruokavaliostaan aivan itse, mutta on se silti kivempaa, kun tuetaan. En ole mielestäni (anteeksi suku ja ystävät ja muut, jos olen väärässä), ollut aivan kamala porkkanakultin julistaja, joten sekin on jeesinyt asioita, kun muut huomaavat, ettei tuo nyt sen kummempi juttu olekaan. En ole rakentanut soijatabernaakkelia, enkä ole huutamassa pää punaisena toisten perusmakkaroista yhteisen grillaushetken äärellä, vaan laitan grilliritilälle kasvisgrillerit ja täytetyt herkkusienet ja that’s it.

vegekauppashopping

Tulet luultavasti kohtaamaan kysymyksiä proteiinista, kalsiumista, jodista, B12-vitamiinista ja raudasta. Opettele perusasiat, jotta varmistat, että saat näitä kaikkia riittävästi, lisäksi sinulla on itselläsi mukavampi ja helpompi vastata mahdollisiin kysymyksiin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että sinun tarvitsee vegaanina omata ravitsemusterapeutin koulutus ja tietää kaikkea aivan kaikesta. Eihän sitä kukaan vaadi sekasyöjiltäkään! Vegaaniliitolla on vinkkejä ruokavalion koostamiseen ja esimerkiksi Chocochilin ravitsemuspostausten avulla pääset hyvin alkuun.

Vegaanihaasteen reseptipankista löydät paljon erilaisia reseptejä, kuten myös talsimalla kirjastoon tai vaan netissä surffailemalla. Vegaanituotteet-sivustolta löydät rutkasti vegaanisia vaihtoehtoja, etsit sitten sopivaa kasvimaitoa kahviisi tai maidotonta suklaata. Kokeile uusia ruokia, mausta, matkaa makunystyröilläsi ja pidä hauskaa!

Facebook-vegaaniryhmiä löytyy myös vaikka millä mitalla. Viihdyn parhaiten vapaamielisissä ryhmissä, oli kyse sitten suomalaisesta tai kansainvälisestä jengistä. Etsi, liity ja siirry seuraavaan, jollei jonkin ryhmän meno tai keskustelukulttuuri miellytä. Samaten löydät Youtubesta vegaaneja laidasta laitaan. Riippuu omasta persoonastasi, mikä iskee sinuun. Itse pidän esimerkiksi Unnatural Veganista ja Kiera Rosesta, koska heillä on huumoria ja lempeyttä. Vaikka olenkin luomun ystävä, vältän kaikkein foliohattuisimpia tyyppejä myös blogeissa, Facebookissa ja Youtubessa. Eli jos joku alkaa puhumaan veganismista tai raakaruokailusta ratkaisuna kaikkeen leprasta kasvaimiin, niin nostan välittömästi kytkintä.

Aivan yleisenä neuvona sanoisin, että ole terveen kriittinen ja muodosta oma käsityksesi asioista. Veganismi ei ole syömishäiriö, ei autuaaksi tekevä, eikä muutenkaan ratkaisu kaikkeen. Mutta se voi olla perusfiksusti koostettu ruokavalio/elämäntapa, jonka avulla vähennät eläinten kärsimystä ja hyvin todennäköisesti myös pienennät tuntuvasti hiilijalanjälkeäsi. Kun tiedostat tämän ja keskityt suuriin linjoihin, on sinulla varmasti hyvä peruslähtökohta, josta voit ryhtyä rakentamaan oman elämäsi vegepalapeliä. Tsemppiä ja rutkasti! 🙂

 

 

Estelle & Thild-seerumiostoksilla ja Hirmupupu Herkkules

BioCalm_Serum_Box1(1)
Pakkausestetiikkaa parhaimmillaan. Tulee nätimpi olo jo, kun katselee Estelle & Thildin kuvapankkia.

Ruotsalaisen, ekosertifioidun Estelle & Thild-luonnonkosmetiikkasarjan estetiikka ja tuotefilosofia puhuttelee minua kovasti. Merkin tuotekokeilut ovat kuitenkin jääneet harvoiksi, enemmän kyllä tuotteiden astetta korkeamman hinnan vuoksi, kuin siksi, ettei olisi kiinnostanut. Tällä hetkellä kosmetiikkabaaristani uupui seerumi kokonaan, joten tänään otin ja iskin Sokoksella. Reppuun sujahti mukaan BIOCALM-sarjan Anti-Redness Rescue Serum, jonka pitäisi olla omiaan herkälle ja helposti punoittavalle sekaiholle, jollainen allekirjoittaneelta löytyy. Testailen tätä kaikessa rauhassa ja palaan asiaan varsinaisen arvostelun kera.

estellethild3
Nättiä ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Ehkä ihoni on testikuurin jälkeen superlumikkimainen?

Koska on pääsiäinen, enkä syö oikeita pupuja, ostin Vegekaupasta kotimaisen, Dammenbergin premiumpupujussin, todellisen Herkku-Herkuleen. Katsokaa nyt tuota naamaa. Herkkules päätyy kyllä kitaani pääsiäisenä.

Herkkules
Herkkules in da house!

Jos sattumoisin pohdit näin pyhien aikaan, mitkä suklaat ovat vegaanisia, suosittelen tutustumaan Vegaanituotteet-sivuston suklaaosioon. Sama sivusto tarjoaa kattavan tietopaketin esimerkiksi vegekosmetiikasta ja -ruuasta, ruokapuolelta löydät niin Rainbow’ta ja Pirkkaa kuin premiumimpaa stuffia.

Kivaa pääsiäistä ja syökää mämmiä!

Miksi vierastan ehdotonta veganismia?

 

vegebatman
Kangasmerkki, jonka myös Batman-kissamme hyväksyy. Lätkäisin tämän vaatekaappini seinään.

Uskon, että vähemmän kiivas ote veganismiin tuottaa enemmän ja nopeammin tulosta kuin hyvin pikkutarkka ja vaativa ote. Sillä ei ole niin väliä, oletko päässäsi ja omassa elämässäsi kuinka tarkka tahansa, kunhan et vaadi sitä muilta. Tämä ajatus ei suinkaan ole omani, vaan tämä ajatus ja tapa toteuttaa eläin- ja luontoystävällistä ruokailua käy ilmi vapaamielisissä vegaaniryhmissä, blogeissa, Youtubessa, kirjoissa ja lehdissä.

Ainakin minussa tämä avoimempi ja sallivampi suhtautuminen herättää vastakaikua, kun taas koen hyvin dogmaattisen, syyllistävän ja päällekäyvän aktivismin vastenmielisenä. Möyhäämiskulttuuri, tapahtui se missä tahansa ryhmässä, on luotaantyöntävää ja se pelkästään kasvattaa kuilua ihmisten välillä. On helppoa kuitata kenen tahansa kaikki ajatukset hörhöinä, jos hän käyttäytyy aggressiivisesti, tuomitsee, eikä ole millään tavalla samaistuttava.

Uskon, että hyvin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden kuluttamista, kunhan he kokevat, että se on heidän oma valintansa. Ja niinhän se onkin. Se on jokaisen oma valinta. Kuten totesin jo aiemmin, olen itse hyvin epätäydellinen vegaani. Ruokavalioni ja muukin olemassaoloni on kuitenkin niin lähellä vegaaniutta, että käytän kyseistä termiä itsestäni. Ikävä kyllä törmään vegaaniryhmissä vähän väliä toisten valintojen lyttäämiseen. “Miten voit kutsua itseäsi vegaaniksi, jos ylhäisessä yksinäisyydessäsi nautit silloin tällöin luomuhunajaa/karmiinikuorrutettuja nameja/luuhiilisuodatettuja juomia, sinä spesisti ja puolivillainen, mukaeettinen, tekopyhä fariseus!” Nettitrolleja riittää, mutta riittää myös itsetyytyväisiä oman egon pönkittäjiä. Eivätkö kaikki eläineettiset päätökset ole kotiin päin, eläimille ja luonnolle hyväksi? Mitä järkeä on tarttua pikkuasioihin, jos ihminen muuten pyrkii suuressa mittakaavassa toimimaan oikein?

Mitä enemmän on ihmisiä, jotka edes kohtuullisen usein valitsevat täyskasvisvaihtoehdon ruokaillessaan, sen enemmän on vegaanista tarjontaa ravintoloissa, kaupoissa ja kouluissa. Näen itse mieluummin sata ihmistä viettämässä vegaanista päivää viikossa, kuin muutaman supervegaanin, joiden huusholleista ei löydy jättiyrityksen riistoripsiväriä eikä ainuttakaan syntistä E-koodia. Ja te mahdolliset synnittömät vegaanit, olette mahtavia, kunhan ette vaadi meiltä kaikilta samaa maksimisuoritusta. Jokainen aloittaa jostain ja yleensä kun joku pieni siemen on lähtenyt ihmisen päässä kasvamaan, kannustaa se jatkossakin tekemään samankaltaisia päätöksiä.

Esimerkiksi Vegan Strategistin Tobias Leenaertin ajatukset ovat mielestäni hyvin argumentoituja ja ja sivistyneitä. Hän lähestyy asioita rakentavasti ja ystävällisesti ja kannustaa nimenomaan pragmaattiseen lähestymistapaan sen sijaan, että keskittyisimme liikaa täydellisyyteen.

Ruoka herättää tunteita. Ymmärrän hyvin, että vastareaktio voi olla voimakas, jos tuputetaan tietynlaista ruokavaliota tai elämäntapaa. On todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli kokee olevansa enemmän oikeassa kuin sinä. Ainakin minä ärsyyntyisin. Ymmärrän silti myös syyt siihen, miksi joku voi malttamattomana toivoa nopeampaa yhteiskunnallista muutosta eläinten kohtelussa ja hyvää tarkoittaen, mutta liikaa vaahdoten, saa kanssaihmiset kavahtamaan “kilarivegaania.” Vaikka meillä kuluttajilla on vastuu päätöksistämme, voi syyttävää sormea osoittaa myös harhaanjohtavaa ja suorastaan valehtelevaa mainostamista kohtaan. Meille maalaillaan kuvia lehmistä, joilla on lempeät nimet, jotka kirmaavat onnellisina pelloilla syöden sinimailasta, vaikka suurin osa eläintuotannosta on lakannut olemasta tällaista jo kauan sitten.

Vaikken itse enää näe eläinten kasvattamista ruuaksi oikeana, pystyn ymmärtämään, että kyseinen työ itsessään varmasti on stressaavaa ja vaikeaa. Varmasti on myös tilojen välisiä eroja siinä, miten eläimiä kohdellaan. Mutta ajatuksena se, että tunteva, älykäs olento kasvatetaan usein lajille täysin sopimattomissa olosuhteissa meille ravinnoksi, ei enää tunnu oikeutetulta.

Vaikka Gandhin sitaatti onkin usein käytetty, on se mielestäni silti oivallinen: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” Ylipäänsä yhteiskunnan soisi aina pitävän heikomman osapuolta, sen puolta, kenen ääni ei kuulu ilman muiden apua, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin. Kuten olen todennut jo aiemmin, en voi olla varma, toiminko itse aina esimerkillisesti tai oikein. Mutta siitä olen vakuuttunut, että tämänhetkinen tilanne ei ole kestävä. Ja vaikka muuten olen maailman epäkäytännöllisimpiä ihmisiä, olen tässä asiassa käytännönläheinen. Jokainen valinta, joka perustuu empatiaan ja/tai järkevään ilmastoajatteluun, on kotiin päin. Poteroituminen omaan täydellisyyteen ei tuota tulosta suuressa mittakaavassa.

Steampunk ja pienviljely, eli mikä ilahdutti tänään.

Kähvellän Karkkipäivän Sannilta random-ilakointi-idean. Eli tässä aivan mielivaltainen lista asioista, mitkä ilahduttivat tänään. Luultavasti tänään on kyllä kohta jo huominen, koska kello on 23.49 ja näpytän konetta, mutta leikkikäämme, että kirjoitan tätä ihmisten aikaan ja postaan siksi jo reippaasti ja aikuismaisesti saman päivän aikana.

höyryäjahelvetinkoneita
Kirjan takakannessa puhutaan “silinteriscifistä”. What’s not to like?

Tänään oli ensimmäinen kevättakki-päivä, ihana sää. Käppäilin keskustassa kirppiskierroksella, löysin Lähimmäisestä juuri sopivat kengät ja lueskelin novelleja lounastaessani. Luen mielelläni ja paljon ja keskenään aika erilaisia kirjoja. Tartun erityisen euforisesti tietokirjallisuuteen, jossa on kaunovivahteita (tyyliin Mirkka Lappalainen) sekä puhtaan kaunon puolelta uuskummaan (erityisesti Johanna Sinisalo). Ylipäänsä vaihtoehtoinen historia ja genrerajattomuus puree, suorastaan napostelee. Joten kun kirjastoauto hurautti lähipysäkille, tartuin tähän steampunk-antologiaan. Lupaavalta vaikuttaa! Tässä liikutaan niin sisällissodan runtelemassa Etelä-Ruotsissa kuin höyrylukin kyydissä Kaliforniassa.

steampunkvärityskirja
Saakohan noita kenkiä tilata jostain vegaanisina?

En ensi alkuun meinannut päästä jyvälle tästä aikuisten väritystouhusta. Hankin yhden zen-värityskirjan mandaloineen kaikkineen ja meinasin torkahtaa kun oli niin mahdottoman tylsää. Mutta! Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia värityskirjoja, gootahtavia ja oudon hauskoja, sellaisia, joissa vilisee kissoja, hautakiviä ja zombeja, ja johan alkoi lyyti värittämään. Kun nyt kerran ollaan steampunk-fiiliksissä, sopii tämä kirja eri hyvin väritysbakkanaaleihin.

pienviljelyä
Pienviljelyä. Älkää yhtään naurako siellä.

Olen huono pitämään kasveista huolta. Meillä pärjäävät lähinnä anopinkieli ja palmuvehka. Luulen, että keittiön pieni rahapuu on muumioitunut. (Kelpaisikohan se British Museumin Egypti-kokoelmiin, jos lähetän saatekirjeen ja kerron, että kyseessä on II dynastian Nynetjer). Yritän kyllä aina välillä löytää sisäisen viherpeukaloni. Nyt aloitin hyvin pienimuotoisesti. Konkreettisesti. Kylvin eilen luomukrassia Ekotorilta hankittuihin lasten kahviserviisiastioihin ja yhdessä pikkupytyssä näkyy jo elämän alkuja. Jee!

kiiltokuvat
Kombinaatio kissa + kiiltokuva on vastustamaton.

Vanhat kiiltokuvat. Pidin jo pienenä vanhannäköisistä kiiltokuvista ja nyt aikuisena jahtaan kirppareilta oikeasti vanhoja kiiltokuvia. Tässä muutamia, tuoreita kirppisostoksia.

Yuzuandcocoa
“No, you can’t eat it.” Vegaanikukka löytyy purkista.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli, josta riemuitsin myös aiemmin. Comforter on juuri loppumaisillaan, joten aivan kohta voin hyvillä mielin laittaa makean ja pirteän Yuzun suihkuhyllyyn.

kortit
Kettuja ja pöllöjä. Olen myyty. Nämä lähtevät kohta postiin.

Yllä vielä Forumin Punaisesta Norsusta ostetut postikortit. Polkka Jam on ennestään tuttu, mutta Muumurun postikortit olivat itselleni uusia. Molempien raikkaan suloinen estetiikka on mielestäni übersöpöä. Forumin kauppakeskus ilahduttaa muutenkin Vegekauppoineen kaikkineen, esimerkiksi PUF-designtorin viereen parkkeeratun Kaffillarin kahvi on niin hyvää, että juon sen mustana, vaikka olen yleensä vallan myrtynyt, ellen saa esimerkiksi Oatlyn iKaffea tai Alpron vaniljajuomaa kahviini. Italialainen Da Kikko-kahvila on vielä koeajamatta, mutta ilmeisesti siellä on tarjolla vegaanisia herkkuja.

Sellainen keskiviikko ja sellainen rönsyliljaileva postaus, olkaatten hyvät.