Lushin Miranda, eli maailman ihanin palasaippua

Minulla on aina ollut obsessio saippuoihin. Nimenomaan palasaippuoihin. Palasaippuassa on sellaista vanhanajan saunapuhdasta vibaa, ajalta ennen muoviroskaa. Palasaippuat myös tuoksuvat nenääni paremmilta kuin nestemäiset saippuat. Joskus vuonna kurjenmiekka ja piikivi, kun vielä käytin kahvin kanssa sokeria, olin Pulmu-palasokerin perään. Luulen, että Pulmutytöt ovat myös palasaippuatyttöjä. Tässä on ilmiselvä väitöskirjahypoteesi. 😉

Palasaippuassa kaikki hyvä maailmassa tiivistyy yhteen kimpaleeseen tiivistä, vaahtoavaa ihanuutta. Myönnetään, että pumppusaippua on joskus kätevämpi, mutta ne eivät tuo samanlaista euforiaa kuin palakaverinsa. Eivätkä roskaa läheskään yhtä paljon ja siitä luontomuori heittää voltin. Kunhan saippuavesi ei jää kippoon lillumaan, on kaikki oikein bueno.

Miranda

Lempipalasaippuani, ja nyt ei siis puhuta farmiliigasta, vaan Hall of Fame-saippuoista, on Lushin Miranda-saippua. Se tuoksuu aivan käsittämättömän mahtavalle. Hedelmäiselle ja silti siellä on kuitenkin pohjalla jotain kermaisan viettelevää. Ainesosina on muun muassa kiivihedelmää, ylang ylang-öljyä, katajanmarjaöljyä, bergamottia ja keikarinkukkauutetta. Miranda on sekä vegaaninen että palmuöljytön.

Sain äsken siivottua ja palkitsin itseni leikkaamalla isommasta Miranda-harkosta puolikkaan (saippuoiden leikkaaminen on jättikivaa!) ja ottamalla sen käyttöön. Se on vielä kaiken lisäksi niin kaunis saippua, värimaailmaltaan kuin 60-70-luvun taitteen kotimainen designkangas. Suosittelen kaikille nenäkkäille, jotka pitävät hedelmäisistä pesuhetkistä!

batmanpohtii
“Sä oot kyllä ihan sekaisin noiden saippuoiden kanssa. Mä nuuskin mieluummin kissanminttua.”