Saaristossa. Rauhaa, lintuja, saunomista.

kasnäs
Sinisimpukan geologinen luontopolku. ❤ Täällä ajan tuntee, silti sen kulun jotenkin kadottaa. Se on hirmu terveellinen tunne, se.

Jos minusta ei vähään aikaan ole kuulunut tai kuulu mitään, johtuu se siitä, että olen vielä muutaman viikon ajan on-off-saaristossa. Olen välillä töiden vuoksi Turussa, mutta nyt ehtii vielä ennen kesän työrysäystä olla tukkapeikko-räystäsräähkä-zen sotkien, kurkien, sinivuokkojen, kallioiden, metsien ja kukkien parissa. Samalla ehdin päntätä työhön liittyviä asioita vielä ihan omaan tahtiini.

idänsinililja
Vanhempieni vanhan omakotitalon puutarha on aika lailla luonnonmukainen. Ruoho leikataan ja pahimmat kräkit ja lehtikasat kyllä haravoidaan, mutta muuten kasvit päättävät hyvin pitkälti itse, mihin juurensa lykkäävät. Rakastan idänsinililjoja!

Olin lapsena ehdottomasti enemmän lukutoukka kuin ulkoilmaihminen, nykyisin olen aika lailla molempia. Pitkät pyöräilylenkit lämpiminä kevätpäivinä ja autoilu saariston eri kolkkiin rentouttaa, varsinkin kun pääsee päivän päätteeksi saunaan lushailemaan ja vaahtoilemaan. Vanhemmillani on myös kylpyamme ja se on mahtijuttu se. Tällä kertaa käytin Lushin Fizzbangerin. Se räjähteli ammeessa keltaisena ja vihreänä, kunnes sekottui absintinvihreäksi, omenatoffeen ja sitruunan tuoksuiseksi ihanuudeksi.

lushkuorinta
Lushin Salt & Peppermint Bark-kroppakuorinta. Kaunis ja todella hyvä kuorinta, ikävä kyllä pelkästään viime talven sesonkituote. Däämn. Tällä on hyvä pestä mullat ja muut kuonat pois kropasta.

Juuri nyt eläimiä, erityisesti lintuja, näkee todella paljon. Silkkiuikkupariskuntia, joutsenia, haahkoja, kurkia, töyhtöhyyppiä. Iso peuraperhe möllötteli turvallisen kaukana autosta, yksi kurki tepasteli todella lähellä tienvartta onkiessaan nokallaan lieroja pellosta. Hän lensi kuitenkin niin nopeasti pois, ettemme ehtineet saada hänestä kuvaa. Kaukaisemmasta toveristaan saimme otoksia.

neitikurki
Kurki kurkottelevi. Yllättävän iso lintu, kun sen livenä näkee.

Tämä vuodenaika on niin mahtava. Kaikki herää taas uudestaan kunnolla eloon. Pörriäiset, perhoset, isommat otukset, myös me ihmiset.

neitoperho
Ujosteleva neitoperho. Mielestäni Suomen kaunein perhoslaji.

Tai no, kaikki muut heräävät horroksesta, paitsi kissarouva Pipsa, jolla on kohta 18 vuotta plakkarissa. Hän käpertyi kuvaushetkellä keräksi keittiönpöydän nurkkaan, oikein tyytyväisenä auringonkiloon lepimään. Kissat todella osaavat rentoilun autuaan taidon!

pipsa
Pipsa, eli oman Batmanimme “isotäti”, on asian ytimessä.
pieniöttiäinen
Häntä en tunnista, mutta herttainen ponnistelija omalla tavallaan, hänkin.

Nyt odottelen muun muassa sitä, että pääsen kokeilemaan BWC:n huulipunia, erityisesti kesäinen Sweet Apricot kiinnostaa. Raporttia asiasta seuraa, kunhan saan sen hyppysiini. Myös hypetetyn, kotimaisen nyhtökauran pitäisi kohta olla kauppojen hyllyillä.

Sellaisia juttuja odottelen, kuten myös sitä, että uimavesi lämpenee niin, että voi pulahtaa norppana polskimaan. Ehkä saa vielä kuukauden verran odotella, mutta jos kelit jatkuvat tällaisina, voi olla, että talviturkki lähtee jo aikaisemmin. Jej. Kohta se on täällä. Kesä!