Vintagelöytöjä Turun kirppareilta

lastenretroa
Tarjolla oli syötävän söpöjä lastenvaatteita. Näettekö tuon tulta syöksevän lohikäärmeen? En kestä. ❤

Rakastan kirpputoreja. Mieheni viihtyy kanssani kirppareilla, koska aina voi löytyä kunnostettavia työkaluja. Tätini (Ninnille terveisiä!) kuuluu myös kirpunpuremiin ja äidistänikin on viime vuosina kehkeytynyt orastava kirppistelijä. Ystävissäkin löytyy kirppishaukkaa. Rakastan sitä tunnetta, kun ei tiedä, mitä tulee löytämään. Teenkö löytöjä, onko kirpputorilla pelkkää kuoliaaksi kuivausrummutettua henkkamaukkaa vai kauniita, persoonallisia kapistuksia ja vaatteita? Kirppistelyssä viehättää moni asia: löytämisen riemu, ekohenkisyys, erikoiset löydöt ja uutta huokeammat hinnat.

Etsin kirppiksiltä niin suloista vintagekamaa kuin rokki- ja goottihenkisiä juttuja. Kirjoja, koruja, sisustusesineitä ja vaatteita. Valitsen useammin itsepalvelukirpputorin kuin ketjukirppiksen, koska ainakin UFF:illa ja Fidalla on nykyisin mielestäni usein liian kova hintataso. Niissä hinnat ovat usein jo antikvariaatti- tai second hand-boutique-tasoa, eikä se mielestäni enää ole kirppiskulttuurille ja kierrätysidealle hyväksi. Eikä tykkää kukkarokaan. Punaisen ristin Konttikirppiksellä ja Ekotoreilla puolestaan viihdyn kyllä yhä!

Itsepalvelukirppisten välillä on valtavia eroja, niin tavaran laadussa kuin hinnoissa. Oikein surkuhupaisia esimerkkejä tavaroiden kauhugalleriasta bongaan itse Paskat Kirppislöydöt-blogista. Jos haluaa hirnua oikein oudoille kirppistavaroille ja/tai täysin kahjolle hinnoittelulle, kannattaa suunnata sinne huutonauramaan.

retroa
Tällaisille hyllyille jäin kopeloimaan kippoja. Ruusupurkkeja, Sarviksen muovia, vanhoja eripari-arabioita, peltitarjottimia. Ihana kuvioiden sekamelska.

Mutta nyt tuoreimman kirppiskierrokseni löytöjä. Kävin Hassisen kirpputorilla ja Linkkikirppiksellä. Tällä kertaa katseeni hakeutui selkeästi vintage- ja retro-osastolle. Kuvioita, itsetehtyä, hippiä, höppänää, söpöä, nostalgiaa. Edellisillä kerroilla bongattavina ovat olleet Cersei Lannister-henkiset korut, rokkivaatteet ja oudot kangaskassit.

retrokuppi
Nostalgiaa. Näistä juotiin pienenä kaakaota. Hintaa oli 2,20. Ei paha.

Muistatteko te 70- ja 80-luvulla syntyneet näitä Arcopalin painavia, isokorvaisia mukeja? Muistan, että itse join pellemukista. Veljeni vaali aikuisikään asti mäyräkoirakuppiaan, mutta käviköhän sille sitten köpelösti? Nyt hän saa joka tapauksessa virtahepokupin!

kalenteripyyhe
Kissoja ja pupujusseja ja kukkia. Sokerihattarasöpöä.

Ostan silloin tällöin keittiöpyyhkeiksi vanhoja kalenteripyyhkeitä. Tämä on mielestäni aivan erinomaisen übersöpö. Olen ollut 11-vuotias, kun tämä on ollut ajankohtainen. Tämä on niin väreiltään kuin kuva-aiheeltaan supernostalginen. Jotenkin myös vegebloggaajalle erityisen sopiva?

kold
Hiukan on kulumaa, mutta käyttöesineelle se sallittakoon.

Tämä pähkinöille tai kuivatuille marjoille sopiva Erik Koldin pikkuinen muovipurkki lähti myös mukaani. Tanskalaisuutta iloisimmillaan, muutamalla eurolla.

mummotäkki
Ruutuja näkyy livenä vielä enemmän. Irtokarkkipussi ja shakkimatti.

Katsokaa nyt tätä ruututäkkiä. Joku on itse tehnyt tämän. Monta tuntia duunia. Täkki ja sen ruudut ovat tavallista pienempiä. Ihastuin ikihyviksi. Hinta taisi olla noin kahdeksan egumeenia, mikä on mielestäni vanhemmasta käsityöstä todella edukas hinta. Pesin villaohjelmassa ja hyvä tuli. Kohta Batman pääsee levittelemään tanakkuuttaan tämän päälle.

kortteja
Kaisaliisa päälle ja eikun kaffettelemaan. Huomaatteko Pillin ja Pullan ja Batmanin pöyheämmän doppelgängerin?

Ostan kirppareilta kirjojen lisäksi kortteja. Niin oikeasti vanhoja kuin uustuotantoa. Kirpparilla oli muun muassa räävittömiä Irwin Goodman-kortteja ja Wanhoja, Korskeita Tervehdyksiä. Äidille ja anopille lähtevät äitienpäivänä kunnon, käyttämättömät vintagekortit. Näissä on niin mahtavat, ellaerosmaiset helkkyös-välkkyös-tekstitkin. Löytyi myös esimerkiksi Pupu Tupunaa ja Pekka Töpöhäntää. Kortit maksoivat 50 senttiä tai euron, pari kappaleelta.

äidille
Äitienpäiväkortteja vuosimallia kyöstikallio.
Batman2
“Nuuf, nuuf, onko siellä jo mulle herkkuja?”

Olen vähän ongelmahamstraaja peltipurkkien kanssa. Keksin niille aina tehtäviä. Niissä voi säilyttää värikyniä, meikkejä, hiuspampuloita, mitä vain. Tässä ruusupurkissa asustavat jatkossa Batmanin herkkunapit.

poniaeikuulu
Konikapitalismia.

Ostin säästöpossun neljällä eurolla. Antaa ymmärtää, ettei Histamiinia ole kuulunut. 😀

Sellaisia tällä kertaa. Ostin myös miehelleni muun muassa työkaluja. Oli mielestäni onnistunut kierros. Aina välillä saa palata kotiin melkein tyhjin käsin, koska ei vaan löydy mitään itseä puhuttelevaa. Yleensä löydän juttuja parhaiten, kun virittäydyn tiettyyn tunnelmaan. Etsinkö nyt Morticia Addamsin kandelaabereita ja krimskramssuja, entisajan kansakoulun sisustusta, kasarilystiä, pohjoismaisia dekkareita vai tarvikkeita ikihipin keittiöön?

Minkälaisilla kirpputoreilla te viihdytte vai viihdyttekö ollenkaan? Minkälaisia juttuja ostatte?

 

 

Turkulainen vegaani ja museokuoriainen goes Tampere

Kävin viime viikolla ex tempore-reissulla Tampereella. Olen aikaisemmin oleskellut Tampereella enemmänkin, mutta silloin olin vielä kalakasvissyöjä, joten ruokaperspektiivistä kaupunki näyttäytyi nyt uusin silmin. En juurikaan etukäteen ehtinyt pohtia, mitä tekisin ja missä, joten ajattelin reippaasti testailla eri paikoissa, mitä vegaani niistä saa. Museokuoriaisena kävin myös näyttelyissä. Yritin lisäksi kovasti hiplailla Urban Decayn ja luonnonkosmetiikan tiskejä Sokoksella, mutta koska sattui olemaan 3plus1-vai mitkälie-hamstrauspäivät, oli kosmetiikkakahjoja ihmisiä paikalla kuin meren mutaa, joten lähdin suosiolla melomaan avarammille vesille. Lisäksi UD:n tiskissä oli niin monta loppuunmyytyä tuotetta, ettei maksanut vaivaa jäädä puristuksiin.

Pellascafe
Pella’s cafen soijalatte oli täydellinen. Kuohkea ja jättimäinen.

Heti aamulla kun saavuin Tampereelle, ojennettiin minulle kaupungilla iiris ja hotellin skumppakuponki. Kannoin koko päivän iiristä laukussani, ilmaisskumpan skippasin. Ryhdyin zoomaamaan sopivaa aamiaispaikkaa ja kohdalle osui mukavanoloinen Pella’s cafe. Kysyin, löytyykö jotain suolaista vegaanista ja vastattiin, että ei heti valmiina, mutta jos odotan pikkuhetken, saan oman sämpylän. Keittiöstä tarkistettiin, etten varmasti ole pähkinöille allerginen ja sanoin, että ihan mikä vaan käy, kunhan on vegaaninen setti. Kesti runsaan viitisen minuuttia ja eteeni tuotiin vallan mainio, lämmin avokado-tomaatti-cashew-sämpylä. Oikein maukas, kävisi varmaan kaupaksi ihan kenelle vaan! Kahvila saisi mielellään ottaa sen perustarjontaansa. Isosta soijalatesta ja täytetystä sämpylästä maksoin yhteensä 9 euroa. Ei halpaa, muttei nyt aivan tolkutontakaan.

aamiaisleipä
Maistuis varmaan sullekin.
Muinaisettyypit
Kuvassa ei ole Mansessa nälkiintynyt ja dentaalihaasteinen vegaani, vaan sapelihammaskissan kallo.

Seikkailin kaupungin kirpputoreilla ja päätin sitten suunnata kohti Vapriikkia ammentamaan sivistystä ja kenties myös jotain lounasta. Vapriikkia suosittelen lämpimästi jo näyttelyjen puolesta; talon täydeltä kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa, tällä hetkellä useita eri kokonaisuuksia Jääkauden jättiläisistä Tampere 1918-näyttelyyn. Viimeksi mainittu kertoo koskettavalla tavalla vuoden 1918 Tampereella käydyistä taisteluista, siviiliuhreista sekä molempien osapuolten tekemistä julmuuksista. Varsinkin kuvamateriaali on osittain todella rankkaa, joten näyttelyä suositellaan vasta 13 vuotta täyttäneille. Suosittelen silti, pidin näyttelystä kovasti.

vapriikkilounas
Vapriikin raflaväelle pisteet siitä, että annoksessa oli myös protskua, ja että vegetoiveeni otettiin huomioon lounaskiireessä!

Taas oli nälkä. Menin Vapriikin Valssi-ravintolaan kokeilemaan kepillä jäätä. Valmis lounaslinjasto löytyi, mutta ei valmista vegaanista safkaa. Minulta kysyttiin taas, ehdinkö odottamaan pienen hetken ja sanoin että mielelläni, ei ole kiire. Kymmenisen minuutin kuluttua kokki toi pöytään annoksen, joka yllätti positiivisesti. Punajuurta, papuja, sipulia, tofua ja viereen kokki kehotti ottamaan kasvispyttiä, “koska siihen mä en ole laittanut mitään, mikä sinulle ei käy.” Aika hyvin ylläripylläriannokselta, tässä oli sekä papuja että tofua antamassa protskua. Makukin oli jees, ei taivaita ravisuttava, mutta ehdottomasti plussan puolella. En muista tarkkaa hintaa, mutta siinä 9 euron pintaan liikuttiin ruuan puolesta. Söin lisäksi ruisleipää margariinilla, joten nälkä lähti ja jaksoin katsastaa seuraavan näyttelyn.

kivimuseo1
Lähikuva järkälemäisestä ametistiklusterista. Aloin heti pohtia, missä kynsilakoissani ja pigmenteissäni on sama violetin vivahde. Kröhöm.

Esteetikoille ja kivistä ja mineraaleista kiinnostuneille Vapriikin Kivimuseo on elämys. Itseäni kivissä kiehtoo muinaisuuden tunne sekä niiden kauneus ja kulttuurihistoria, esimerkiksi kivien käyttö koruissa. Museo on aika kompakti, mutta vaikuttava. Outoja ja ihmeellisiä geodeja ja mineraalimuodostelmia. Katsokaa nyt vaikka näitä linnunpesämäisiä tapauksia. Okeniittionkaloja. Vau, mitä luonto osaa tehdä!

Okeniitti
Kuin pumpulimaisia linnunmunia. WTF, luontoäiti?

Vapriikista suuntasin vielä toviksi kaupungille, jonka jälkeen mieli teki jotain makeaa. En jaksanut enää platformkoroillani (joo, olen pässi) lähteä uuteen, kehuttuun Cafe&Bakery Mimosaan, vaan lampsin lähimpään, muistaakseni Hämeenkadun, Waynés Coffee-kahvilaan. Sieltä ostin ihanan avokado-salaatti-banaani-vihersmoothien ja luomukookospalleron. Omnomnom. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska söin ne alta aikayksikön. Palvelu oli herttaista ja huomaavaista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on Turun jälkeen kivoin kaupunki. Tämä visiitti vahvisti mielikuvaa. Kuten myös Emmi Kallion katutaideteos alla. ❤

EmmiKalliokissat
Sokerihumala ❤

Estelle & Thild-seerumiostoksilla ja Hirmupupu Herkkules

BioCalm_Serum_Box1(1)
Pakkausestetiikkaa parhaimmillaan. Tulee nätimpi olo jo, kun katselee Estelle & Thildin kuvapankkia.

Ruotsalaisen, ekosertifioidun Estelle & Thild-luonnonkosmetiikkasarjan estetiikka ja tuotefilosofia puhuttelee minua kovasti. Merkin tuotekokeilut ovat kuitenkin jääneet harvoiksi, enemmän kyllä tuotteiden astetta korkeamman hinnan vuoksi, kuin siksi, ettei olisi kiinnostanut. Tällä hetkellä kosmetiikkabaaristani uupui seerumi kokonaan, joten tänään otin ja iskin Sokoksella. Reppuun sujahti mukaan BIOCALM-sarjan Anti-Redness Rescue Serum, jonka pitäisi olla omiaan herkälle ja helposti punoittavalle sekaiholle, jollainen allekirjoittaneelta löytyy. Testailen tätä kaikessa rauhassa ja palaan asiaan varsinaisen arvostelun kera.

estellethild3
Nättiä ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Ehkä ihoni on testikuurin jälkeen superlumikkimainen?

Koska on pääsiäinen, enkä syö oikeita pupuja, ostin Vegekaupasta kotimaisen, Dammenbergin premiumpupujussin, todellisen Herkku-Herkuleen. Katsokaa nyt tuota naamaa. Herkkules päätyy kyllä kitaani pääsiäisenä.

Herkkules
Herkkules in da house!

Jos sattumoisin pohdit näin pyhien aikaan, mitkä suklaat ovat vegaanisia, suosittelen tutustumaan Vegaanituotteet-sivuston suklaaosioon. Sama sivusto tarjoaa kattavan tietopaketin esimerkiksi vegekosmetiikasta ja -ruuasta, ruokapuolelta löydät niin Rainbow’ta ja Pirkkaa kuin premiumimpaa stuffia.

Kivaa pääsiäistä ja syökää mämmiä!

Steampunk ja pienviljely, eli mikä ilahdutti tänään.

Kähvellän Karkkipäivän Sannilta random-ilakointi-idean. Eli tässä aivan mielivaltainen lista asioista, mitkä ilahduttivat tänään. Luultavasti tänään on kyllä kohta jo huominen, koska kello on 23.49 ja näpytän konetta, mutta leikkikäämme, että kirjoitan tätä ihmisten aikaan ja postaan siksi jo reippaasti ja aikuismaisesti saman päivän aikana.

höyryäjahelvetinkoneita
Kirjan takakannessa puhutaan “silinteriscifistä”. What’s not to like?

Tänään oli ensimmäinen kevättakki-päivä, ihana sää. Käppäilin keskustassa kirppiskierroksella, löysin Lähimmäisestä juuri sopivat kengät ja lueskelin novelleja lounastaessani. Luen mielelläni ja paljon ja keskenään aika erilaisia kirjoja. Tartun erityisen euforisesti tietokirjallisuuteen, jossa on kaunovivahteita (tyyliin Mirkka Lappalainen) sekä puhtaan kaunon puolelta uuskummaan (erityisesti Johanna Sinisalo). Ylipäänsä vaihtoehtoinen historia ja genrerajattomuus puree, suorastaan napostelee. Joten kun kirjastoauto hurautti lähipysäkille, tartuin tähän steampunk-antologiaan. Lupaavalta vaikuttaa! Tässä liikutaan niin sisällissodan runtelemassa Etelä-Ruotsissa kuin höyrylukin kyydissä Kaliforniassa.

steampunkvärityskirja
Saakohan noita kenkiä tilata jostain vegaanisina?

En ensi alkuun meinannut päästä jyvälle tästä aikuisten väritystouhusta. Hankin yhden zen-värityskirjan mandaloineen kaikkineen ja meinasin torkahtaa kun oli niin mahdottoman tylsää. Mutta! Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia värityskirjoja, gootahtavia ja oudon hauskoja, sellaisia, joissa vilisee kissoja, hautakiviä ja zombeja, ja johan alkoi lyyti värittämään. Kun nyt kerran ollaan steampunk-fiiliksissä, sopii tämä kirja eri hyvin väritysbakkanaaleihin.

pienviljelyä
Pienviljelyä. Älkää yhtään naurako siellä.

Olen huono pitämään kasveista huolta. Meillä pärjäävät lähinnä anopinkieli ja palmuvehka. Luulen, että keittiön pieni rahapuu on muumioitunut. (Kelpaisikohan se British Museumin Egypti-kokoelmiin, jos lähetän saatekirjeen ja kerron, että kyseessä on II dynastian Nynetjer). Yritän kyllä aina välillä löytää sisäisen viherpeukaloni. Nyt aloitin hyvin pienimuotoisesti. Konkreettisesti. Kylvin eilen luomukrassia Ekotorilta hankittuihin lasten kahviserviisiastioihin ja yhdessä pikkupytyssä näkyy jo elämän alkuja. Jee!

kiiltokuvat
Kombinaatio kissa + kiiltokuva on vastustamaton.

Vanhat kiiltokuvat. Pidin jo pienenä vanhannäköisistä kiiltokuvista ja nyt aikuisena jahtaan kirppareilta oikeasti vanhoja kiiltokuvia. Tässä muutamia, tuoreita kirppisostoksia.

Yuzuandcocoa
“No, you can’t eat it.” Vegaanikukka löytyy purkista.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli, josta riemuitsin myös aiemmin. Comforter on juuri loppumaisillaan, joten aivan kohta voin hyvillä mielin laittaa makean ja pirteän Yuzun suihkuhyllyyn.

kortit
Kettuja ja pöllöjä. Olen myyty. Nämä lähtevät kohta postiin.

Yllä vielä Forumin Punaisesta Norsusta ostetut postikortit. Polkka Jam on ennestään tuttu, mutta Muumurun postikortit olivat itselleni uusia. Molempien raikkaan suloinen estetiikka on mielestäni übersöpöä. Forumin kauppakeskus ilahduttaa muutenkin Vegekauppoineen kaikkineen, esimerkiksi PUF-designtorin viereen parkkeeratun Kaffillarin kahvi on niin hyvää, että juon sen mustana, vaikka olen yleensä vallan myrtynyt, ellen saa esimerkiksi Oatlyn iKaffea tai Alpron vaniljajuomaa kahviini. Italialainen Da Kikko-kahvila on vielä koeajamatta, mutta ilmeisesti siellä on tarjolla vegaanisia herkkuja.

Sellainen keskiviikko ja sellainen rönsyliljaileva postaus, olkaatten hyvät.