Kiltimpi ruokavalio. Sitä tämä minulle on.

vegesafkaa1
Olen hummuspeikko. Ja tykkään vetää sieniä.

Ystäväni kyseli minulta muutamia kysymyksiä liittyen vegaaniseen ruokavaliooni. Miten kiinnostuin, mistä ja miten hankin tietoa, mistä oli vaikeinta luopua ja mistä aloitin. Pohdin asiaa ja tässä on nyt syväluotaava vastauspatteristo sivupolkuineen ja ajatuskudelmineen.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen jo kauan ollut ainakin jonkinlainen etuliite-kasvissyöjä. Karsiminen tapahtui kutakuinkin järjestyksessä punainen liha, siipikarja, kalat ja muut vesiotukset, maito ja munat. Omat ruokavaliomuutokseni ovat aina pohjanneet ensisijaisesti eettisiin arvovalintoihin, ympäristöasiat ovat tulleet kakkosena ja kaikki mahdolliset muut syyt ovat vasta siellä jonon hännillä.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Lähisuvussamme ei lapsuudessani ollut kasvissyöjiä, mutta muuten niin minut kuin veljeni on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan elämää, sellaista peruskiltteyttä myös koppakuoriaisia kohtaan. Koppakuoriaiset olivat aina kuulemma menossa kirjastoon tai kouluun, niitä ei saanut tappaa, koska niiden äiti odotti jossain koppakuoriaislähiössä. Tässä kuvittelisin kuvastuvan jotain, minkä koen hyvin tyypilliseksi suomalaisille: vaikka luontosuhde rajoittuisi lähipuistoihin ja pikku metsiköihin, niin koetaan tärkeäksi, että lapsi kohtelee eläimiä hyvin ja kunnioittaa luontoa. Niinpä siis niin minä kuin veljeni kannoimme postikorttien avulla vessaan eksyneitä, breakdanssaavia koppakuoriaisia ulos puutarhaan, että ne pääsisivät sinne rippikouluun tai olutrav..mihin olivatkaan menossa. Nykyisin, aikuisena, ydinperheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi Hesystä adoptoitu Batman-kissa, joka on meille molemmille äärettömän rakas ja tärkeä, musta karvapallero. Hänenkin olemassaolonsa on saanut tajuamaan, kuinka fiksuja eläimet oikeasti ovat.

Batula
Maltillinen Megaani pohtii kelpaisiko nami hänelle. Mariannet ovat vegaanisia;)

Minulla on vegaaniystäviä ja sen lisäksi moni läheinen on kala-kasvissyöjä tai ainakin hyvin kasvispainotteisesti syövä. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan päätökseeni, vaikka minulle ei ole tuputettu mitään, vaan olen itse pyrkinyt ottamaan asioista selvää. Luin paljon. Katselin myös dokumentteja, mutta moni niistä on kaltaiselleni herkälle ihmiselle, oikeastaan varmasti kenelle tahansa, niin raastavaa katsottavaa, että pysyttelin ennemmin kirjojen parissa. Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut olen maininnut aiemmin, eräs monista muista mieleenpainuvista lukukokemuksista oli Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Mitä enemmän luin ja näin, sen vaikeammalta tuntui perustella olevansa eläinten oikeuksien puolella, vaikka samalla söin ainakin maitoa ja munia. Moni varmaan ajattelee, että mitä kakereita tuo ituhippi höpäjää, mitä haittaa siitä on, että syö munia tai juo maitoa?

Juustohulluna olisin niin halunnut vakuuttua siitä, ettei juustonpopsimiseni olisi pois mansikeilta, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nykyinen ruuantuotanto on yleisesti ottaen äärimmäisen teollista, eikä eläinten lajikohtaisia tarpeita pystytä mitenkään isoissa laitoksissa ottamaan huomioon. Eläinyksilöitä ei ole, vaan eläimet nähdään resurssina, hyödykkeinä. Silloin kun eläin, esimerkiksi lypsylehmä, lakkaa olemasta hyödyllinen, siitä hankkiudutaan eroon. Jotkut eläimet saavat siirtyä autuaammille nokkimismaille heti synnyttyään, koska ovat väärää sukupuolta ja siten ei-hyödyllisiä. Ei vain mahdu omaan ahtaaseen turkulaiskallooni, miten tällainen on edes laillista. Moni tiedostaa kuitenkin nykyisin tehotuotannon ongelmat ja on hienoa, että niin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden osuutta ruokavaliossaan.

Perusluonteeni on empaattinen ja hakeudun yleensä empaattisten ihmisten seuraan, olivat he sitten vegaaneja, sekasyöjiä tai mitä tahansa siltä väliltä. Arvostan muissa ihmisissä kiltteyttä ja sitä vegaaninen ruokavalio itselleni ehkä eniten merkitsee. Se on tapa olla kiltti. Tällä en tietenkään poissulje sitä, etteikö lihansyöjä voisi olla empaattinen. Koko lause on mielestäni absurdi edes kirjoittaa. Hän ei vain koe tätä asiaa samalla tavoin kuin minä, eikä välttämättä edes tiedä, kuinka huonosti asiat eläinten kannalta eläintuotannossa ovat. Tämä toinen ihminen voi olla jossain muussa asiassa minua valveutuneempi ja myös nähdä juuri sen asian eteen paljon vaivaa. Vegaani voi olla täysin urea-aivo muissa asioissa, vaikka hänen eläineettiset valintansa kestäisivätkin maailman kirkkaimmat halogeenivalot. Se, että syöt kasvisruokaa, ei tarkoita, ettetkö voisi olla ihmisvihaaja tai muuten vaan vatipää ja pölvästi. Enemmistö niin livenä kuin netissä tapaamistani vegaaneista on kuitenkin ollut fiksua väkeä. Kyseenalaistavaa, keskustelevaa, empaattista ja älykästä porukkaa.

Yhteiskuntamme ei kannusta kyseenalaistamaan nykyistä ruuantuotantoa, vaan asian eteen pitää itse nähdä vaivaa, niin ajatuksellisesti kuin ruokakaupassa, arjen hyörinnässä, kun pitäisi maksaa laskuja, viedä lapset päiväkotiin, edustaa, hoitaa ihmissuhteita, jumpata, pestä pyykkiä, olla ihminen. Tämä on mielestäni väärin. Asioiden huomioiminen pitäisi tehdä vielä helpommaksi. Ihmisille tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi tehdä eläineettisiä ja ilmastomyönteisiä ostopäätöksiä. Kasviproteiini on lihaa moninkertaisesti kestävämpi valinta, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tämä siitä huolimatta, vaikka aina välillä joku oivaltaa, että hei, salaattia täytyy syödä kalorimäärältään sata kertaa enemmän kuin lihaa, joten liha on ilmastokestävämpi valinta…! Nykyisin kasvissyöjä harvoin kohtaakaan avointa aggressiota vaikka soijan suhteen sillä perusteella, että se rahdataan ulkomailta. No, joka tapauksessa ihminen yleensä soijansa syö, jollei suoraan alpropurkista, niin “kierrätettynä” eläimen kautta, joka on syönyt sitä rehunaan. Ostan kuitenkin mielelläni kotimaista, joten odotan kieli pitkänä nyhtökauran saapumista kauppoihin. Härkäpapua, hamppurouhetta ja tietysti peruskauraa kaapeissa jo onkin.

Mitä sitten mahdollisesti kaipaan? Loppujen lopuksi melko harvoja asioita, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi silloin tällöin kaipaavani Port Salut-juustoa. Onneksi on hummus, koska se on julmetun hyvää. Kaipaan myös sitä, että ravintolassa minulla on edessäni monta vaihtoehtoa, eikä vain yksi tai kaksi. Lihan perään en haikaile ollenkaan, kaipaan yllättävän vähän myös maitoa sellaisenaan. Falafelit, soijarouheet ja erilaiset kasvimaidot toimivat niin hyvin niin maun kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta. Se onkin helppo keino vähentää omassa kulutuksessaan eläintuotteita – kokeile ruuanlaittoon kaurakermaa ja kahviisi kahvimaidoksi sopivaa kasvimaitoa. Näin minäkin tein ja nykyisin teen koko ajan. Ennen tätä blogipostausta tein sienipastaa sipulikaurakermaan ja tein jälkkäriksi banaanimansikkasoijamaitopirtelöt. Ja hyvää oli, vaikka hyvin keskinkertaisena kokkina sanonkin.

vegejätskiä
Kotijätskiä. Laita blenderiin pakastettuja banaaninsiivuja, mansikoita, lempparikasvimaitoasi, halutessasi makeutusta, hurauta ja ripottele päälle raakakaakaonibsejä. Namia.

Huomaan myös, että itselleni perusmyötäilijänä tekee hyvää joskus asettua edes vähän poikkiteloin, vaikkapa ravintolassa. Jos listalta ei löydy minulle sopivaa safkaa, pyydän kauniisti ja yleensä homma toimiikin näin oikein hyvin. Onkin ihanaa, että niin monessa paikassa saa nykyisin ihan muitta mutkitta vegaanipöperöä. Joissakin peräti pelkästään täysvegesafkaa.

Odotan myös innokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli joskus pystytään kehittämään labrajuustoa, ilman että kenenkään mustikin on tarvinnut sen eteen kärsiä, niin minä tyttö ostan ja syön. Kuten olen todennut, on mielestäni asioiden äärimmäisyyksiin vieminen hedelmätöntä ja usein jopa luotaantyöntävää. Puritanismi ei ole minun juttuni. Valintani jättää juusto pois lautaseltani perustuu ihan siihen, etten halua, että tunteva eläin kärsii sen vuoksi. Pidin kovasti Voimassa haastatellun pitkän linjan vegaanin, Karry Hedbergin, ajatuksista:

”Vegaanien pitää auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä, miksi meidän täytyy saada yhteiskunnan eläinkuva muutettua. Kuvien ja tiedon tuottaminen eläintiloista sekä kasvissyönnin tuominen helpoksi ovat avainasemassa siinä muutoksessa. Asian esillä pitäminen ja eläinkysymyksen politisoiminen ovat tärkeämpiä päämääriä kuin puritanismi. Jos joku haluaa ajatella kehonsa olevan temppeli, joka saastuu eläinperäisistä tuotteista, niin siitä vaan, sitä ei vaan tarvitse julistaa muille. Minun kehoni on huvipuisto.”

Samaa mieltä. Minun mahalaukkuni voi olla minkälainen Linnanmäki vaan, kunhan kulisseissa ei tapahdu kurjuuksia ja vuoristoradan kyydissä ovat kaikki omasta tahdostaan. Ja kunhan sen huvipuiston lippakioskilla myydään Professor Grunschnabelin vegejätskejä.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s