Turkulainen vegaani ja museokuoriainen goes Tampere

Kävin viime viikolla ex tempore-reissulla Tampereella. Olen aikaisemmin oleskellut Tampereella enemmänkin, mutta silloin olin vielä kalakasvissyöjä, joten ruokaperspektiivistä kaupunki näyttäytyi nyt uusin silmin. En juurikaan etukäteen ehtinyt pohtia, mitä tekisin ja missä, joten ajattelin reippaasti testailla eri paikoissa, mitä vegaani niistä saa. Museokuoriaisena kävin myös näyttelyissä. Yritin lisäksi kovasti hiplailla Urban Decayn ja luonnonkosmetiikan tiskejä Sokoksella, mutta koska sattui olemaan 3plus1-vai mitkälie-hamstrauspäivät, oli kosmetiikkakahjoja ihmisiä paikalla kuin meren mutaa, joten lähdin suosiolla melomaan avarammille vesille. Lisäksi UD:n tiskissä oli niin monta loppuunmyytyä tuotetta, ettei maksanut vaivaa jäädä puristuksiin.

Pellascafe
Pella’s cafen soijalatte oli täydellinen. Kuohkea ja jättimäinen.

Heti aamulla kun saavuin Tampereelle, ojennettiin minulle kaupungilla iiris ja hotellin skumppakuponki. Kannoin koko päivän iiristä laukussani, ilmaisskumpan skippasin. Ryhdyin zoomaamaan sopivaa aamiaispaikkaa ja kohdalle osui mukavanoloinen Pella’s cafe. Kysyin, löytyykö jotain suolaista vegaanista ja vastattiin, että ei heti valmiina, mutta jos odotan pikkuhetken, saan oman sämpylän. Keittiöstä tarkistettiin, etten varmasti ole pähkinöille allerginen ja sanoin, että ihan mikä vaan käy, kunhan on vegaaninen setti. Kesti runsaan viitisen minuuttia ja eteeni tuotiin vallan mainio, lämmin avokado-tomaatti-cashew-sämpylä. Oikein maukas, kävisi varmaan kaupaksi ihan kenelle vaan! Kahvila saisi mielellään ottaa sen perustarjontaansa. Isosta soijalatesta ja täytetystä sämpylästä maksoin yhteensä 9 euroa. Ei halpaa, muttei nyt aivan tolkutontakaan.

aamiaisleipä
Maistuis varmaan sullekin.
Muinaisettyypit
Kuvassa ei ole Mansessa nälkiintynyt ja dentaalihaasteinen vegaani, vaan sapelihammaskissan kallo.

Seikkailin kaupungin kirpputoreilla ja päätin sitten suunnata kohti Vapriikkia ammentamaan sivistystä ja kenties myös jotain lounasta. Vapriikkia suosittelen lämpimästi jo näyttelyjen puolesta; talon täydeltä kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa, tällä hetkellä useita eri kokonaisuuksia Jääkauden jättiläisistä Tampere 1918-näyttelyyn. Viimeksi mainittu kertoo koskettavalla tavalla vuoden 1918 Tampereella käydyistä taisteluista, siviiliuhreista sekä molempien osapuolten tekemistä julmuuksista. Varsinkin kuvamateriaali on osittain todella rankkaa, joten näyttelyä suositellaan vasta 13 vuotta täyttäneille. Suosittelen silti, pidin näyttelystä kovasti.

vapriikkilounas
Vapriikin raflaväelle pisteet siitä, että annoksessa oli myös protskua, ja että vegetoiveeni otettiin huomioon lounaskiireessä!

Taas oli nälkä. Menin Vapriikin Valssi-ravintolaan kokeilemaan kepillä jäätä. Valmis lounaslinjasto löytyi, mutta ei valmista vegaanista safkaa. Minulta kysyttiin taas, ehdinkö odottamaan pienen hetken ja sanoin että mielelläni, ei ole kiire. Kymmenisen minuutin kuluttua kokki toi pöytään annoksen, joka yllätti positiivisesti. Punajuurta, papuja, sipulia, tofua ja viereen kokki kehotti ottamaan kasvispyttiä, “koska siihen mä en ole laittanut mitään, mikä sinulle ei käy.” Aika hyvin ylläripylläriannokselta, tässä oli sekä papuja että tofua antamassa protskua. Makukin oli jees, ei taivaita ravisuttava, mutta ehdottomasti plussan puolella. En muista tarkkaa hintaa, mutta siinä 9 euron pintaan liikuttiin ruuan puolesta. Söin lisäksi ruisleipää margariinilla, joten nälkä lähti ja jaksoin katsastaa seuraavan näyttelyn.

kivimuseo1
Lähikuva järkälemäisestä ametistiklusterista. Aloin heti pohtia, missä kynsilakoissani ja pigmenteissäni on sama violetin vivahde. Kröhöm.

Esteetikoille ja kivistä ja mineraaleista kiinnostuneille Vapriikin Kivimuseo on elämys. Itseäni kivissä kiehtoo muinaisuuden tunne sekä niiden kauneus ja kulttuurihistoria, esimerkiksi kivien käyttö koruissa. Museo on aika kompakti, mutta vaikuttava. Outoja ja ihmeellisiä geodeja ja mineraalimuodostelmia. Katsokaa nyt vaikka näitä linnunpesämäisiä tapauksia. Okeniittionkaloja. Vau, mitä luonto osaa tehdä!

Okeniitti
Kuin pumpulimaisia linnunmunia. WTF, luontoäiti?

Vapriikista suuntasin vielä toviksi kaupungille, jonka jälkeen mieli teki jotain makeaa. En jaksanut enää platformkoroillani (joo, olen pässi) lähteä uuteen, kehuttuun Cafe&Bakery Mimosaan, vaan lampsin lähimpään, muistaakseni Hämeenkadun, Waynés Coffee-kahvilaan. Sieltä ostin ihanan avokado-salaatti-banaani-vihersmoothien ja luomukookospalleron. Omnomnom. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska söin ne alta aikayksikön. Palvelu oli herttaista ja huomaavaista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on Turun jälkeen kivoin kaupunki. Tämä visiitti vahvisti mielikuvaa. Kuten myös Emmi Kallion katutaideteos alla. ❤

EmmiKalliokissat
Sokerihumala ❤
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s