Black Moon Cosmetics-rakkautta: Wrath

blackmooncosmetics2

Pikainen huulipunaheippa lomilta! Kerroin aiemmin tilanneeni Black Moon Cosmeticsin huulipunia, valitsemani sävyt olivat Wrath ja Deranged. Tumman burgundi Deranged on kaltaiselleni kalpeanaamalle haastava sävy, vaikka kaunis onkin. Luulen, että se tulee tosikäyttöön vasta myöhemmin, sitten syksyllä kun illat pimenevät ja poltellaan kynttilöitä. Wrath puolestaan on vähän outo, mutta silti imarteleva sävy. Harmahtavan mauvepinkki voisi olla aika hyvä kuvaus tästä nätistä oudokista. Vaikka tämä on kaunis sävy, on tässä silti jotain tavallisesta poikkeavaa. Äitini, joka ei tiennyt yhtään mitä sävyä huulillani oli, hymyili äsken ja sanoi, että “tuo huulipuna kävisi hyvin Tuska-festareille.”;)

image

Wrath (käytössä yllä näkyvässä kuvassa) on huulilla nestemäiseksi huulipunaksi todella miellyttävän tuntuinen ja tuoksuu vaniljaiselle. Wrath on myös sävyltään tasaisempi kuin aavistuksen enemmän sutimista vaativa Deranged. Erillistä rajausta tämä ei mielestäni kaipaa. Pysyvyys on hyvä – ei kuitenkaan vaikkapa pizzansyöntikestoinen, vaan enemmän voi luottaa siihen, että tämä kestää fillaroinnit, perusoleskelun, kahvinjuonnit sun muut nätisti. Deranged jää kertaostokseksi mutta jos vaan Wrath sävyvalikoimissa pysyy, saa se myös kestopaikan budoaariboksistani.

Vegaani syö värikkäästi ja edukkaasti!

torin antimia
Kotimaisten tomskujen kilohinta oli tänään 1,90 euroa.

Turun tori.<3 Ostin tänään kilon mansikoita, jättikurkun, kesäkurpitsan, parsakaalin, pussillisen kotimaisia tomaatteja, parsanipun, kotimaisen salaattipussin ja muutaman banaanin ja selvisin noin kymmenellä eurolla.

toriruokaa
Yksinkertaista ja todella hyvää.

Toissapäivänä ostin torilta viitosella kassillisen tuoretta ruokaa, muun muassa hervottoman ison pussin herkkusieniä ja erivärisiä paprikoita. Niitä on nyt käytetty kolmessa eri ateriassa, tänään vihanneshöystössä Eldoradon kasvisnuudelien ja Sevanin hummuksen kera. Eilen tein Plantin yrttikaurakermaan sieni-tomaattipastaa ja toisella pääaterialla paistoin sieniä (myöskin torilta ostettujen) perunoiden kavereiksi. Lisäprotskua ja -potkua annokseen toi Nagelin luomuhummus ja muutama pähkinä. Yksinkertaista, mutta tosi hyvää.

muumikippa
Tämä kuppi tiivistää aika hyvin fiilikseni tänään, kun tuoreita vihanneksia sai niin edullisesti. ❤

Yllä välipala ennen eilistä työkeikkaa, eli Yosan kaurajogurtti ja kahvia Oatlyn iKaffella. On erityisen kivaa, että Yosat tehdään ihan lähellä, Kaarinassa.

Syöjänä sekä pihistän, että panostan. Panostan tukemalla kaikin puolin mahtavia pienyrittäjiä, kuten Vegekauppaa ja ostamalla sieltä usein luomulaatuisia levitteitä, pähkinävoilaatuja ja ylipäätään herkkupuolen antimia, kuten vegejäätelöä ja suolaista naposteltavaa. Koen myös, että Vegekauppa on esimerkiksi muita spessuliikkeitä, kuten Ruohonjuuren liikkeitä, edullisempi. Ja koska kaikki siellä on vegaanista, on siellä helppo tehdä ostoksia.

fineli
En voinut tänään vastustaa tätä Finelin kahvipannua kirpparilla. Hän saa uuden elämän pakuriteen keittäjänä.

Pihistän puolestaan ostamalla tuoreita herkkuja torilta ja joskus Lidlistä lähi-Prisman sijaan, suosin juuresten lisäksi talvikautena myös edukkaampia ja pitkään säilyviä pakastevihanneksia. Reko-lähiruokarinkien kautta on mahdollista saada tuoretta, kotimaista tavaraa kauppojen hintoja edullisemmin. Mieheni on mustikkamonsteri ja hän poimii meille aina pakkaset täyteen mustikoita. Kotimaisia pakastemansikoita tulee ostettua, mutta muuten on marjamussuttamisemme täysin ilmaista, koska mieheni on jaksanut suhmuroida lähimetsässä.<3 Sienestämme alkusyksystä vahveroita ja tatteja ja yleensä pakasteeseenkin jää jotain herkuteltavaa.

Onko teillä muilla samankaltaisia pihistys- ja panostustapoja ruuan suhteen?

Uusi lemppari, eli BWC:n irtopuuteri

bwcpuuteri3
Tuotteessa on niin Leaping Bunnyn pupulogo kuin Vegan Societyn kukkamerkintä.

Spoleri: tästä irtopuuterista pidän todella paljon. BWC:n ripsivärin kohdalla en ole satavarma, ostanko juuri sitä ripsaria uudestaan, mutta tämä on varma soijanakki, ostan uudestaan kun tämä joskus loppuu.

Itselläni on herkkä, pintakuivahko, punapäänvaalea sekaiho, joka yleensä oikein eri kivasti lähtee kiiltelemään, varsinkin helteillä. BWC:n irtopuuteri tekee ihosta nätin mattapintaisen, ilman että habitus on kuin rokokoomatamilla. Puuteri on mukavan kevyttä, se ikään kuin viihtyy ihollani. Koska ihoni on herkkä, haluan, että puuteri tuntuu kevyeltä, eikä ahdistavalta talkkivaipalta. Tämä ei ahista, eikä angstata. 🙂

Käyttämäni sävy on Fair Translucent. Puuterin annostelureikien suojana on teippikalvo ja tähän mennessä raottamani annosteluaukko on pelittänyt hyvin. Kopauttelen mineraalimeikkityyliin puuteria kanteen ja puuteroin sitä kautta. Pakkauksen mukana tuleva vippapuffikin on ihan jees, vaikka erillinen sivellin on mielestäni hyvä olla mukana homman viimeistelyssä. Myös pakkausestetiikka miellyttää luontoystävän silmää. Tässä on astetta viileämpää hippiyttä, josta pidän.

bwcpuuteri2
Voisi hyvin olla suomalainen tuote, modernin Kalevala-neidon puuterirasia.

Olen aiemmin käyttänyt Laveran irtopuuteria ja ennen sitä useita eri irtopuutereita niin markettiosaston kuin selektiivisen kosmetiikan puolelta, joten kokemusta on useista irtopuutereista. Tämä vaan sopii juuri omalle iholleni hirmu hyvin. Kukkaro tykkää myös. Hinta ei päätä huimaa kun kyseessä on riittoisa, alle 15 euron tuote.

Luulenpa, että meistä tuli BWC:n irtopuuterin kanssa kestoystävät. Omani ostin Vegekaupasta, näitä saa myös Heluna Shopista.

 

Arvostelussa BWC Waterproof Mascara

image
Harjasosa on kurvikas kuin 50-luvun pinup-tyttö.

Vegekauppaan tuli vastikään myyntiin Beauty Without Crueltyn (BWC) meikkejä. Olen ollut merkistä kiinnostunut, en vain ennen tätä ollut saanut aikaiseksi ostaa sarjan tuotteita. Näitä on jo aiemmasta voinut tilata Helunashopista.

Nyt kun niitä kerran saisi helposti, poljin paikalle nuuskimaan ja vakoilemaan. Ostin vedenkestävän ripsivärin (hinta 18,50€) lisäksi sarjan irtopuuterin. Myynnissä oli myös meikkivoiteita, kivipuutereita, peitekyniä ja luomivärejä. Olisin kovasti halunnut päästä räpläämään sarjan huulipunia, ehkä niitä vielä tulee valikoimiin?

BWC on Leaping Bunny-sertifioitu, vegaaninen (vegaanikukka, check!) meikkisarja, joka on toiminut jo 1960-luvulta saakka. Meikeissä korostuu jänöjussi- ja koppakuoriaiskiltteyden lisäksi hajusteettomuus ja se, että raaka-aineissa painopiste on luonnollisemmissa aineosissa. Olen ymmärtänyt, että tämä olisi ainakin Suomessa tällä hetkellä ainoa vedenkestävä, vegaaninen ripsiväri? Yleismutu on se, että eläinkokeettomia ripsareita löytyy jo paljon (ja se on minulle se ykköskriteeri kosmetiikassa), vegaanisiakin jonkin verran, mutta ei vedenkestävinä. Katsotaan nyt sitten, mihin tämä monopoliasemaan päässyt ripsiväri yltää!

Ensiksi asiaa omista ripsistäni, jotta tiedätte, minkälaisiin räpsyttimiin tuotetta on käytetty. Minulla on luonnostaan pitkät ja tuuheat ripset, eli siinä mielessä minulla on helposti meikattavat silmävärkit. Haastetta hommaan tuo se, että ripseni ovat vaaleat ja että ihoni on rasvoittuvahko sekaiho (jee…), joten vesiliukoinen ripsiväri saattaa joskus lähteä lipettiin ennen aikojaan. Vedenkestäviltä ripsareilta toivon enemmän sään- ja perusolojen kestävyyttä, kuin sitä, että ripsarini kestäisi karjalanitkuvirsi-festivaaleja tai jotain uimahalliolosuhteita. En ui sammakkoa ripsareissani. Toivon siis ihan vain sitä, että voin myös sumusateisenä päivänä luottaa siihen, ettei peilistä yhtäkkiä tuijota Alice Cooper.

image
Tässä Herra Makian tassu ex tempore-ripsiväritarjottimena.<3 Kamera oli jäänyt kotiin, niin piti käyttää tässä kuvassa kännykkää, siitä punertava sävy, my bad!

Pakkaus ja hylsy ovat mielestäni kivannäköiset. Mascaran harja on marilynmonroemaisen kurvikas ja keskikokoinen. Pidän harjasta, vaikka yleensä pidän kaikkein eniten merkin volyymiripsarin näköisistä harjoista. Ruojan kiitos tässä ei ole kovaa kumiharjaa, niitä suoraan sanottuna inhoan. Ne pirulaiset sattuvat ja ovat jotenkin sen oloisia kuin niillä jynssättäisiin pohjaanpalaneita kattiloita.

Ripsiväri levittyy hyvin, eikä klimppaannu. Tunne harjatessa on luonnonkosmetiikkamainen, pehmeä, eli heti tuntee, että tässä ei olla rakentamassa hämähäkkiripsiä. Väriannos harjaan on juuri sopiva. Volyymiä voisi lopputulokselta toivoa hieman enemmän, mutta tämäkin on jo oikein hyvä, varsinkin livenä.

beautywithoutcruelty12
Kaksi kerrosta ripsiväriä, en ole taivuttanut ripsiäni.

Löytyykö ripsarista moittimista? Olen kuullut ripsarista hyvin erilaisia mielipiteitä, jotkut pitävät paljonkin, jotkut eivät ollenkaan. Minulla ripsiväri on kestänyt esimerkiksi pyöräilemisen, puutarhahommat ja perusmöllöttelyn varisematta. Lopputuloskin miellyttää silmää, tällä saan aikaiseksi siistin ja nätin ripsirivistön. Ensimmäisellä käyttökerralla tunsin pientä kirvelyä silmissä, en tiedä johtuiko se ripsiväristä vai siitä, että olin juuri sitä ennen poistanut ei-vegaanisen ripsivärin, jonka poistaminen on aikamoista savottaa. Myös äitini kokeili ripsiväriä ja hänellä ripsari pysyi hyvin, eikä ärsyttänyt silmiä. Minullakin on kirjoitushetkellä ripsiväriä silmissä, eikä tunnu missään.:)

Summa summarum: ilman ensimmäisen käyttökerran ärsytystä voisin suositella ripsaria aivan varauksetta. Ja kyseinen käyttökerta on vähän kyseenalainen, koska takana saattoi olla toisen ripsivärin poistamisen aiheuttama ärsytys. Halusin kuitenkin mainita asiasta. Ostanko uudestaan? En ole ihan varma. Luulen, että käytän tämän loppuun ja ostan seuraavaksi sarjan vesiliukoisen volyymiripsivärin.

Seuraavaksi tulee juttua sarjan irtopuuterista. Tiedoksi jo nyt, että pidän siitä tosi paljon!

Lushin Miranda, eli maailman ihanin palasaippua

Minulla on aina ollut obsessio saippuoihin. Nimenomaan palasaippuoihin. Palasaippuassa on sellaista vanhanajan saunapuhdasta vibaa, ajalta ennen muoviroskaa. Palasaippuat myös tuoksuvat nenääni paremmilta kuin nestemäiset saippuat. Joskus vuonna kurjenmiekka ja piikivi, kun vielä käytin kahvin kanssa sokeria, olin Pulmu-palasokerin perään. Luulen, että Pulmutytöt ovat myös palasaippuatyttöjä. Tässä on ilmiselvä väitöskirjahypoteesi. 😉

Palasaippuassa kaikki hyvä maailmassa tiivistyy yhteen kimpaleeseen tiivistä, vaahtoavaa ihanuutta. Myönnetään, että pumppusaippua on joskus kätevämpi, mutta ne eivät tuo samanlaista euforiaa kuin palakaverinsa. Eivätkä roskaa läheskään yhtä paljon ja siitä luontomuori heittää voltin. Kunhan saippuavesi ei jää kippoon lillumaan, on kaikki oikein bueno.

Miranda

Lempipalasaippuani, ja nyt ei siis puhuta farmiliigasta, vaan Hall of Fame-saippuoista, on Lushin Miranda-saippua. Se tuoksuu aivan käsittämättömän mahtavalle. Hedelmäiselle ja silti siellä on kuitenkin pohjalla jotain kermaisan viettelevää. Ainesosina on muun muassa kiivihedelmää, ylang ylang-öljyä, katajanmarjaöljyä, bergamottia ja keikarinkukkauutetta. Miranda on sekä vegaaninen että palmuöljytön.

Sain äsken siivottua ja palkitsin itseni leikkaamalla isommasta Miranda-harkosta puolikkaan (saippuoiden leikkaaminen on jättikivaa!) ja ottamalla sen käyttöön. Se on vielä kaiken lisäksi niin kaunis saippua, värimaailmaltaan kuin 60-70-luvun taitteen kotimainen designkangas. Suosittelen kaikille nenäkkäille, jotka pitävät hedelmäisistä pesuhetkistä!

batmanpohtii
“Sä oot kyllä ihan sekaisin noiden saippuoiden kanssa. Mä nuuskin mieluummin kissanminttua.”

Vintagelöytöjä Turun kirppareilta

lastenretroa
Tarjolla oli syötävän söpöjä lastenvaatteita. Näettekö tuon tulta syöksevän lohikäärmeen? En kestä. ❤

Rakastan kirpputoreja. Mieheni viihtyy kanssani kirppareilla, koska aina voi löytyä kunnostettavia työkaluja. Tätini (Ninnille terveisiä!) kuuluu myös kirpunpuremiin ja äidistänikin on viime vuosina kehkeytynyt orastava kirppistelijä. Ystävissäkin löytyy kirppishaukkaa. Rakastan sitä tunnetta, kun ei tiedä, mitä tulee löytämään. Teenkö löytöjä, onko kirpputorilla pelkkää kuoliaaksi kuivausrummutettua henkkamaukkaa vai kauniita, persoonallisia kapistuksia ja vaatteita? Kirppistelyssä viehättää moni asia: löytämisen riemu, ekohenkisyys, erikoiset löydöt ja uutta huokeammat hinnat.

Etsin kirppiksiltä niin suloista vintagekamaa kuin rokki- ja goottihenkisiä juttuja. Kirjoja, koruja, sisustusesineitä ja vaatteita. Valitsen useammin itsepalvelukirpputorin kuin ketjukirppiksen, koska ainakin UFF:illa ja Fidalla on nykyisin mielestäni usein liian kova hintataso. Niissä hinnat ovat usein jo antikvariaatti- tai second hand-boutique-tasoa, eikä se mielestäni enää ole kirppiskulttuurille ja kierrätysidealle hyväksi. Eikä tykkää kukkarokaan. Punaisen ristin Konttikirppiksellä ja Ekotoreilla puolestaan viihdyn kyllä yhä!

Itsepalvelukirppisten välillä on valtavia eroja, niin tavaran laadussa kuin hinnoissa. Oikein surkuhupaisia esimerkkejä tavaroiden kauhugalleriasta bongaan itse Paskat Kirppislöydöt-blogista. Jos haluaa hirnua oikein oudoille kirppistavaroille ja/tai täysin kahjolle hinnoittelulle, kannattaa suunnata sinne huutonauramaan.

retroa
Tällaisille hyllyille jäin kopeloimaan kippoja. Ruusupurkkeja, Sarviksen muovia, vanhoja eripari-arabioita, peltitarjottimia. Ihana kuvioiden sekamelska.

Mutta nyt tuoreimman kirppiskierrokseni löytöjä. Kävin Hassisen kirpputorilla ja Linkkikirppiksellä. Tällä kertaa katseeni hakeutui selkeästi vintage- ja retro-osastolle. Kuvioita, itsetehtyä, hippiä, höppänää, söpöä, nostalgiaa. Edellisillä kerroilla bongattavina ovat olleet Cersei Lannister-henkiset korut, rokkivaatteet ja oudot kangaskassit.

retrokuppi
Nostalgiaa. Näistä juotiin pienenä kaakaota. Hintaa oli 2,20. Ei paha.

Muistatteko te 70- ja 80-luvulla syntyneet näitä Arcopalin painavia, isokorvaisia mukeja? Muistan, että itse join pellemukista. Veljeni vaali aikuisikään asti mäyräkoirakuppiaan, mutta käviköhän sille sitten köpelösti? Nyt hän saa joka tapauksessa virtahepokupin!

kalenteripyyhe
Kissoja ja pupujusseja ja kukkia. Sokerihattarasöpöä.

Ostan silloin tällöin keittiöpyyhkeiksi vanhoja kalenteripyyhkeitä. Tämä on mielestäni aivan erinomaisen übersöpö. Olen ollut 11-vuotias, kun tämä on ollut ajankohtainen. Tämä on niin väreiltään kuin kuva-aiheeltaan supernostalginen. Jotenkin myös vegebloggaajalle erityisen sopiva?

kold
Hiukan on kulumaa, mutta käyttöesineelle se sallittakoon.

Tämä pähkinöille tai kuivatuille marjoille sopiva Erik Koldin pikkuinen muovipurkki lähti myös mukaani. Tanskalaisuutta iloisimmillaan, muutamalla eurolla.

mummotäkki
Ruutuja näkyy livenä vielä enemmän. Irtokarkkipussi ja shakkimatti.

Katsokaa nyt tätä ruututäkkiä. Joku on itse tehnyt tämän. Monta tuntia duunia. Täkki ja sen ruudut ovat tavallista pienempiä. Ihastuin ikihyviksi. Hinta taisi olla noin kahdeksan egumeenia, mikä on mielestäni vanhemmasta käsityöstä todella edukas hinta. Pesin villaohjelmassa ja hyvä tuli. Kohta Batman pääsee levittelemään tanakkuuttaan tämän päälle.

kortteja
Kaisaliisa päälle ja eikun kaffettelemaan. Huomaatteko Pillin ja Pullan ja Batmanin pöyheämmän doppelgängerin?

Ostan kirppareilta kirjojen lisäksi kortteja. Niin oikeasti vanhoja kuin uustuotantoa. Kirpparilla oli muun muassa räävittömiä Irwin Goodman-kortteja ja Wanhoja, Korskeita Tervehdyksiä. Äidille ja anopille lähtevät äitienpäivänä kunnon, käyttämättömät vintagekortit. Näissä on niin mahtavat, ellaerosmaiset helkkyös-välkkyös-tekstitkin. Löytyi myös esimerkiksi Pupu Tupunaa ja Pekka Töpöhäntää. Kortit maksoivat 50 senttiä tai euron, pari kappaleelta.

äidille
Äitienpäiväkortteja vuosimallia kyöstikallio.
Batman2
“Nuuf, nuuf, onko siellä jo mulle herkkuja?”

Olen vähän ongelmahamstraaja peltipurkkien kanssa. Keksin niille aina tehtäviä. Niissä voi säilyttää värikyniä, meikkejä, hiuspampuloita, mitä vain. Tässä ruusupurkissa asustavat jatkossa Batmanin herkkunapit.

poniaeikuulu
Konikapitalismia.

Ostin säästöpossun neljällä eurolla. Antaa ymmärtää, ettei Histamiinia ole kuulunut. 😀

Sellaisia tällä kertaa. Ostin myös miehelleni muun muassa työkaluja. Oli mielestäni onnistunut kierros. Aina välillä saa palata kotiin melkein tyhjin käsin, koska ei vaan löydy mitään itseä puhuttelevaa. Yleensä löydän juttuja parhaiten, kun virittäydyn tiettyyn tunnelmaan. Etsinkö nyt Morticia Addamsin kandelaabereita ja krimskramssuja, entisajan kansakoulun sisustusta, kasarilystiä, pohjoismaisia dekkareita vai tarvikkeita ikihipin keittiöön?

Minkälaisilla kirpputoreilla te viihdytte vai viihdyttekö ollenkaan? Minkälaisia juttuja ostatte?

 

 

Kiltimpi ruokavalio. Sitä tämä minulle on.

vegesafkaa1
Olen hummuspeikko. Ja tykkään vetää sieniä.

Ystäväni kyseli minulta muutamia kysymyksiä liittyen vegaaniseen ruokavaliooni. Miten kiinnostuin, mistä ja miten hankin tietoa, mistä oli vaikeinta luopua ja mistä aloitin. Pohdin asiaa ja tässä on nyt syväluotaava vastauspatteristo sivupolkuineen ja ajatuskudelmineen.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen jo kauan ollut ainakin jonkinlainen etuliite-kasvissyöjä. Karsiminen tapahtui kutakuinkin järjestyksessä punainen liha, siipikarja, kalat ja muut vesiotukset, maito ja munat. Omat ruokavaliomuutokseni ovat aina pohjanneet ensisijaisesti eettisiin arvovalintoihin, ympäristöasiat ovat tulleet kakkosena ja kaikki mahdolliset muut syyt ovat vasta siellä jonon hännillä.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Lähisuvussamme ei lapsuudessani ollut kasvissyöjiä, mutta muuten niin minut kuin veljeni on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan elämää, sellaista peruskiltteyttä myös koppakuoriaisia kohtaan. Koppakuoriaiset olivat aina kuulemma menossa kirjastoon tai kouluun, niitä ei saanut tappaa, koska niiden äiti odotti jossain koppakuoriaislähiössä. Tässä kuvittelisin kuvastuvan jotain, minkä koen hyvin tyypilliseksi suomalaisille: vaikka luontosuhde rajoittuisi lähipuistoihin ja pikku metsiköihin, niin koetaan tärkeäksi, että lapsi kohtelee eläimiä hyvin ja kunnioittaa luontoa. Niinpä siis niin minä kuin veljeni kannoimme postikorttien avulla vessaan eksyneitä, breakdanssaavia koppakuoriaisia ulos puutarhaan, että ne pääsisivät sinne rippikouluun tai olutrav..mihin olivatkaan menossa. Nykyisin, aikuisena, ydinperheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi Hesystä adoptoitu Batman-kissa, joka on meille molemmille äärettömän rakas ja tärkeä, musta karvapallero. Hänenkin olemassaolonsa on saanut tajuamaan, kuinka fiksuja eläimet oikeasti ovat.

Batula
Maltillinen Megaani pohtii kelpaisiko nami hänelle. Mariannet ovat vegaanisia;)

Minulla on vegaaniystäviä ja sen lisäksi moni läheinen on kala-kasvissyöjä tai ainakin hyvin kasvispainotteisesti syövä. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan päätökseeni, vaikka minulle ei ole tuputettu mitään, vaan olen itse pyrkinyt ottamaan asioista selvää. Luin paljon. Katselin myös dokumentteja, mutta moni niistä on kaltaiselleni herkälle ihmiselle, oikeastaan varmasti kenelle tahansa, niin raastavaa katsottavaa, että pysyttelin ennemmin kirjojen parissa. Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut olen maininnut aiemmin, eräs monista muista mieleenpainuvista lukukokemuksista oli Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Mitä enemmän luin ja näin, sen vaikeammalta tuntui perustella olevansa eläinten oikeuksien puolella, vaikka samalla söin ainakin maitoa ja munia. Moni varmaan ajattelee, että mitä kakereita tuo ituhippi höpäjää, mitä haittaa siitä on, että syö munia tai juo maitoa?

Juustohulluna olisin niin halunnut vakuuttua siitä, ettei juustonpopsimiseni olisi pois mansikeilta, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nykyinen ruuantuotanto on yleisesti ottaen äärimmäisen teollista, eikä eläinten lajikohtaisia tarpeita pystytä mitenkään isoissa laitoksissa ottamaan huomioon. Eläinyksilöitä ei ole, vaan eläimet nähdään resurssina, hyödykkeinä. Silloin kun eläin, esimerkiksi lypsylehmä, lakkaa olemasta hyödyllinen, siitä hankkiudutaan eroon. Jotkut eläimet saavat siirtyä autuaammille nokkimismaille heti synnyttyään, koska ovat väärää sukupuolta ja siten ei-hyödyllisiä. Ei vain mahdu omaan ahtaaseen turkulaiskallooni, miten tällainen on edes laillista. Moni tiedostaa kuitenkin nykyisin tehotuotannon ongelmat ja on hienoa, että niin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden osuutta ruokavaliossaan.

Perusluonteeni on empaattinen ja hakeudun yleensä empaattisten ihmisten seuraan, olivat he sitten vegaaneja, sekasyöjiä tai mitä tahansa siltä väliltä. Arvostan muissa ihmisissä kiltteyttä ja sitä vegaaninen ruokavalio itselleni ehkä eniten merkitsee. Se on tapa olla kiltti. Tällä en tietenkään poissulje sitä, etteikö lihansyöjä voisi olla empaattinen. Koko lause on mielestäni absurdi edes kirjoittaa. Hän ei vain koe tätä asiaa samalla tavoin kuin minä, eikä välttämättä edes tiedä, kuinka huonosti asiat eläinten kannalta eläintuotannossa ovat. Tämä toinen ihminen voi olla jossain muussa asiassa minua valveutuneempi ja myös nähdä juuri sen asian eteen paljon vaivaa. Vegaani voi olla täysin urea-aivo muissa asioissa, vaikka hänen eläineettiset valintansa kestäisivätkin maailman kirkkaimmat halogeenivalot. Se, että syöt kasvisruokaa, ei tarkoita, ettetkö voisi olla ihmisvihaaja tai muuten vaan vatipää ja pölvästi. Enemmistö niin livenä kuin netissä tapaamistani vegaaneista on kuitenkin ollut fiksua väkeä. Kyseenalaistavaa, keskustelevaa, empaattista ja älykästä porukkaa.

Yhteiskuntamme ei kannusta kyseenalaistamaan nykyistä ruuantuotantoa, vaan asian eteen pitää itse nähdä vaivaa, niin ajatuksellisesti kuin ruokakaupassa, arjen hyörinnässä, kun pitäisi maksaa laskuja, viedä lapset päiväkotiin, edustaa, hoitaa ihmissuhteita, jumpata, pestä pyykkiä, olla ihminen. Tämä on mielestäni väärin. Asioiden huomioiminen pitäisi tehdä vielä helpommaksi. Ihmisille tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi tehdä eläineettisiä ja ilmastomyönteisiä ostopäätöksiä. Kasviproteiini on lihaa moninkertaisesti kestävämpi valinta, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tämä siitä huolimatta, vaikka aina välillä joku oivaltaa, että hei, salaattia täytyy syödä kalorimäärältään sata kertaa enemmän kuin lihaa, joten liha on ilmastokestävämpi valinta…! Nykyisin kasvissyöjä harvoin kohtaakaan avointa aggressiota vaikka soijan suhteen sillä perusteella, että se rahdataan ulkomailta. No, joka tapauksessa ihminen yleensä soijansa syö, jollei suoraan alpropurkista, niin “kierrätettynä” eläimen kautta, joka on syönyt sitä rehunaan. Ostan kuitenkin mielelläni kotimaista, joten odotan kieli pitkänä nyhtökauran saapumista kauppoihin. Härkäpapua, hamppurouhetta ja tietysti peruskauraa kaapeissa jo onkin.

Mitä sitten mahdollisesti kaipaan? Loppujen lopuksi melko harvoja asioita, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi silloin tällöin kaipaavani Port Salut-juustoa. Onneksi on hummus, koska se on julmetun hyvää. Kaipaan myös sitä, että ravintolassa minulla on edessäni monta vaihtoehtoa, eikä vain yksi tai kaksi. Lihan perään en haikaile ollenkaan, kaipaan yllättävän vähän myös maitoa sellaisenaan. Falafelit, soijarouheet ja erilaiset kasvimaidot toimivat niin hyvin niin maun kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta. Se onkin helppo keino vähentää omassa kulutuksessaan eläintuotteita – kokeile ruuanlaittoon kaurakermaa ja kahviisi kahvimaidoksi sopivaa kasvimaitoa. Näin minäkin tein ja nykyisin teen koko ajan. Ennen tätä blogipostausta tein sienipastaa sipulikaurakermaan ja tein jälkkäriksi banaanimansikkasoijamaitopirtelöt. Ja hyvää oli, vaikka hyvin keskinkertaisena kokkina sanonkin.

vegejätskiä
Kotijätskiä. Laita blenderiin pakastettuja banaaninsiivuja, mansikoita, lempparikasvimaitoasi, halutessasi makeutusta, hurauta ja ripottele päälle raakakaakaonibsejä. Namia.

Huomaan myös, että itselleni perusmyötäilijänä tekee hyvää joskus asettua edes vähän poikkiteloin, vaikkapa ravintolassa. Jos listalta ei löydy minulle sopivaa safkaa, pyydän kauniisti ja yleensä homma toimiikin näin oikein hyvin. Onkin ihanaa, että niin monessa paikassa saa nykyisin ihan muitta mutkitta vegaanipöperöä. Joissakin peräti pelkästään täysvegesafkaa.

Odotan myös innokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli joskus pystytään kehittämään labrajuustoa, ilman että kenenkään mustikin on tarvinnut sen eteen kärsiä, niin minä tyttö ostan ja syön. Kuten olen todennut, on mielestäni asioiden äärimmäisyyksiin vieminen hedelmätöntä ja usein jopa luotaantyöntävää. Puritanismi ei ole minun juttuni. Valintani jättää juusto pois lautaseltani perustuu ihan siihen, etten halua, että tunteva eläin kärsii sen vuoksi. Pidin kovasti Voimassa haastatellun pitkän linjan vegaanin, Karry Hedbergin, ajatuksista:

”Vegaanien pitää auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä, miksi meidän täytyy saada yhteiskunnan eläinkuva muutettua. Kuvien ja tiedon tuottaminen eläintiloista sekä kasvissyönnin tuominen helpoksi ovat avainasemassa siinä muutoksessa. Asian esillä pitäminen ja eläinkysymyksen politisoiminen ovat tärkeämpiä päämääriä kuin puritanismi. Jos joku haluaa ajatella kehonsa olevan temppeli, joka saastuu eläinperäisistä tuotteista, niin siitä vaan, sitä ei vaan tarvitse julistaa muille. Minun kehoni on huvipuisto.”

Samaa mieltä. Minun mahalaukkuni voi olla minkälainen Linnanmäki vaan, kunhan kulisseissa ei tapahdu kurjuuksia ja vuoristoradan kyydissä ovat kaikki omasta tahdostaan. Ja kunhan sen huvipuiston lippakioskilla myydään Professor Grunschnabelin vegejätskejä.