Mitä maltillinen veganismi itselleni tarkoittaa?

IMG_7747lamb
Koska olen aikuinen, on tämä lompakkoni. Toisella puolella on pieniä sydämiä vihreällä taustalla. Huusin tämän Pinkkiksen tekemän kukkaron itselleni Eläinsuojelukeskus Tuulispään tukihuutokaupasta.

Tarkoittaako maltillisuus tässä sitä, etten syö putkeen kolmeakymmentä kesäkurpitsaa tai ahda napaani viittätoista vihistä* saman päivän aikana?

No, ehkä niitäkin asioita, mutta lähinnä tarkoitan sillä sitä, että yritän toteuttaa ja ajatella asioita lempeydellä, suuret linjat mielessäni. En suinkaan tarkoita, että itseäni tarkempi vegaani välttämättä on allekirjoittanutta millään tavalla raivokkaampi, hän vain kokee eri asiat tärkeämpinä kuin miten itse ne koen. Samankaltaisena tarjoiltu informaatio ei kahdella eri ihmisellä aina johda täsmälleen samanlaisiin loppupäätelmiin.

IMG_7750vihis
*Vihis = Hoviruoan valmistama vihannespiirakka, vihreässä muovipakkauksessa asustava kulttieines. Luonnossa bongaat vihiksen useimmiten niin kutsutun sipsikaljavegaanin (Fetismus Major) suusta.

Olen kriittinen mitä tahansa kaikki-tai-ei-mitään-ismiä kohtaan. Minua ei kiinnosta olla kulmakunnan striktein vegemarttyyri, enkä edes yleensä kilttinä ja sopeutumishaluisena persoonana kaipaa tässä asiassa kaikkien hyväksyntää, oli kyse sitten somessa riehuvasta ”vegaanipoliisista” tai kasvissyöjille naureskelevasta horkkahirmusta. Haluan elää ja toimia niin, mikä omasta mielestäni on toteuttamiskelpoista ja järkevää. Eettisten kysymysten lisäksi ympäristövaikutukset ovat toinen tärkeä syy nykyiseen ruokavaliooni. Kasvissyöjillä ja erityisesti vegaaneilla on ruokavalionsa puolesta merkittävästi pienempi hiilijalanjälki kuin lihansyöjillä.

En nykyisin osta itselleni enkä syö lihaa, kalaa, maitoa tai munia. Olen nähnyt ja lukenut näiden tuotannosta riittävästi jättääkseni ne jatkossa kauppaan. Jos taas pelastaisin kohta muuten paistiksi joutuvan kanan (ja nimeäisin hänet Gunhildiksi tai Hertta-Impi Unelmaksi), olisi mielestäni täysin jees syödä hänen aina joskus pyöräyttämiään munia, kunhan en tee Gunhildistä nuggetteja, kun hän ei enää jaksa munia ponnistella. Välttelen liivatetta ja suosin aina eläinkokeetonta ja mielellään vegaanista kosmetiikkaa. En myöskään osta nahkatuotteita, ainakaan uusina. Jos tarvitsen kengät, saattaisin silti ostaa kirpparilta secondhandina nahkabuutsit.

Käytän yhä edelleen kohta kuusikymmentä vuotta vanhaa vintagetakkiani, jonka kauluksessa on krimiturkkireunus. Sen suhteen vahinko on jo tapahtunut, eikä ympäristöä ajatellen olisi fiksua heittää toimivaa ja kaunista takkia Moolokin kitaan ja ostaa uutta sen tilalle vain sen takia, että olisin siten ehkä jonkun mielestä parempi doktriinien noudattaja. Uutena en ikimaailmassa ostaisi mitään, jossa on minkäänlaista aitoa turkissomistetta. Kun on kylmä, tuikkaan jalkani minulle rakkaan ihmisen tekemiin ja minulle antamiin villasukkiin. Ostan myös yhä edelleen harvakseltaan pientuottajien luomuhunajaa, vaikkeivät mehiläistuotteet teknisesti ole vegaanisia.

Jonkun mielestä joko olet tai et ole vegaani. Oman käsitykseni mukaan puolestaan täydellinen vegaanius on saavuttamaton myytti, ainakin sellaisessa yhteiskunnassa, missä tällä hetkellä elämme.

Vapaamielinen veganismi merkitsee minulle myös sitä, että suhtaudun omaan tietämykseeni tietyllä nöyryydellä. Vaikka minulla on vahvat mielipiteet nykyisestä tehotuotannosta, en voi olla satavarma, ovatko kaikki päätelmäni ja tekemiseni parhaita mahdollisia. Yritän ja teen parhaani, mutta silti voin olla jossain väärässä. Täydellinen vegaanius ei ainakaan minua itseäni identiteettinä kiinnosta. Näen kohtuullisen vegaanisen elämäntavan keinona vähentää eläinten kokemaa kärsimystä, vaikken mitenkään väitä, että tekisin kaikessa aina oikein. Miten yhteiskuntamme suhtautuminen muihin olentoihin ja luontoon voisi olla symbioottisempi ja vähemmän tuhoisa? Se minua kiinnostaa.

Lopuksi vilpitön ajatukseni: ymmärtäväisyys ja armeliaisuus myös ihmisiä, niin itseäni kuin muita, kohtaan, on helpompi tapa saada muut ihmiset kuuntelemaan. Ehdottomuus ja tuomitsevuus on luotaantyöntävää, oli kyse sitten mistä tahansa. Ketä kuuntelet mieluummin: kiihkoilijaa vai rauhallista pohdiskelijaa? Tiedän ainakin, kumman kanavalle itse säätäisin taajuuteni.

Advertisements

2 thoughts on “Mitä maltillinen veganismi itselleni tarkoittaa?”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s