Miksi päädyin tällaiseen ruokavalioon?

Nyt kun on viralliset esittelyt hoidettu alta pois, voisi olla sopiva hetki avautua siitä, minkälainen kasvissyöjä oikein olen ja miksi nykyään elän näin. Ennen nykyistä, tiukempaa ruokavaliotani olin kauan kala-kasvissyöjä, sen jälkeen jonkin aikaa lakto-ovoilija. Jos voisit aikamatkailla 2000-luvun alkuun ja pääsisit seuraamaan ravintolatilauksiani, olisi se ollut aika ähkymäistä pihvipervoilua. Se-ja-se mediumina kastikkeella X, kiitos. Ja sitten suunnilleen pyörittiin plussapallona raflasta ulos, kun vatsalaukussa märehti puolikas Mansikki tai Mustikki. Koen aina olleeni eläinrakas, mutta silloin minua ei juurikaan vaivannut, mitä lautasellani oli tai miten se siihen oli päätynyt.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kokemaan lihansyönnin, sisältäen siivekkäät, nisäkkäät ja muut pörröiset ja sulkapeitteiset öttiäiset, vastenmielisenä. Ajattelin, että no, kala-kasvissyönti voisi ainakin olla parempi ja myös terveellisempi ratkaisu. (Tässä vaiheessa en ollut yhtä tietoinen siitä, kuinka laajamittaista ylikalastus nykyisin on, vaikka aavistuksia siihen suuntaan olikin. Jos aihe kiinnostaa enemmän, löytyy aiheesta useita dokumentteja. Suosittelen esimerkiksi tutustumaan dokumentteihin The End of the Line ja Racing Extinction).

Vegaanius kuulosti vielä kuitenkin tässä vaiheessa minun korvissani aika kulttimeiningiltä. Huumorintajuttomat ja luuragonlaihat, suihkua kaihtavat ituhipit repimässä rintsikoitaan ja pelihousujaan milloin minkäkin asian vuoksi. Tämä siitä huolimatta, että tunsin vegaaneja, kivoja, (huom, hyväntuoksuisia!) ja fiksuja ihmisiä. Mutta jotenkin kollektiivisena ryhmänä koin vegaanit liian outoina. Se nyt ainakin olisi itselleni liian radikaalia. Ja luonnotonta. Olin niitä tyyppejä. ”Vegaanina oleminen on luonnotonta, koska ihmiset ovat omnivoreja, koska proteiini, koska keripukit sun muut vuohipukit ja koska jo neanderthalit ja cromagnonit ja mammutit.”

nomorebull
Entisen karjankasvattajan ja nykyisen vegaanin Howard Lymanin kirja Mad Cowboy. Mies sai aikoinaan Oprah Winfrey Show’ssa antamiensa lausuntojen vuoksi National Cattlemen’s Beef Associationin asianajajat kimppuunsa.

Silti minun aivokoppaani jäi jotenkin kutemaan se ajatus, että miksi niinkin moni ryhtyy vapaaehtoisesti rajoittamaan syömisiään niin paljon. Aloin tutustumaan aiheeseen. Kukaan ei tullut ovelleni itu-evankelisoimaan, eikä kukaan tuputtanut minulle mitään. Kipinä lähti myös kosmetiikkahulluudestani. Eläinkokeeton kosmetiikka oli aina ollut itselleni sydämenasia ja se sai ajattelemaan asioita myös ruokateollisuuden puolelta. Luin, luin enemmän, kuuntelin ja katsoin. Suuri osa lukemastani ja näkemästäni sai minut itkemään. Tuli vain niin paha olo. Tämä siitä huolimatta, etten yhä edelleenkään niele pureksimatta kaikkea eläinoikeuksiin liittyvää materiaalia.

IMG_7692
Lappalaisen kirja ei sorru kauheuksilla mässäilyyn. Eikä sen tarvitsekaan, faktat puhuvat puolestaan.

En perusta ehdottomuudesta. Koen, että kun suuret linjat ovat kunnossa, ei tarvitse monokkelein tihrustaa jokaisen uuden tuotteen jokaista E-koodia. Jos joku on varta vasten ystävällisesti ottanut ruokavalioni huomioon ja kokannut minulle kasvisruokaa, en todellakaan pyydä ruokapakkauksia tarkastettavaksi, josko niissä luuraisi minimäärä vaikka maitoa. Benefit of the doubt ja vähemmän kiihkoilua. En todellakaan koe, että muita ihmisiä tulisi tai saisi kohdella kurjasti sen takia, että he syövät tai toimivat toisin kuin minä. Jokainen aloittaa jostain ja kaikki muutokset, jotka tarkoittavat kärsimyksen vähenemistä, ovat hienoja ja positiivisia asioita.

Olen kokenut maltillisen vegaaniuden suhteellisen helpoksi toteuttaa. Tiedostan silti, että minun on ”helpompi” valita tämä ruokavalio, koska asun kohtuullisen isossa kaupungissa, jossa vegaaneillakin on viljalti mahdollisuuksia syödä ravintoloissa, ostaa tuotteensa niin isoista marketeista kuin erikoiskaupoista, minun ei ainakaan vielä tarvitse pohtia jälkikasvun ruokailuja, en ole millekään allerginen, minulla on mahdollisuus hankkia asiasta riittävästi tietoa ja niin edelleen.

Mutta nykyisin en ole se, joka sanoisi, että tämä on luonnotonta koska a) proteiini b) keripukki c) joulupukki. Kysyisin ennemminkin, kuinka ”luonnollista” eläintuotanto nykyisessä muodossaan on. Itseeni syvän vaikutuksen teki hyvin maltillinen, aikanaan Tieto-Finlandian voittanut Elina Lappalaisen teos ”Syötäväksi kasvatetut.” Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s