Black Moon Cosmetics-huulipunia!

Näitä olen himoinnut kauan. Black Moon Cosmeticsin superkauniita, cruelty free- ja vegaanisia Liquid to Matte-huulipunia. Tänään ne tulivat ovelle asti, kun herra postimies ojensi mustan paketin. I’m over the Black Moon!

blackmooncosmetics2
Pakkaukset saavat sisäisen vintageretrotyttöni tummanpuhuvamman kotigoottikaksosen kiljumaan ja hamuamaan chokereita ja Edgar Allan Poen kauhunovellikokoelmia.

Vaikka teki mieli klikata kotiin useampia sävyjä, ajattelin pysyä järjissäni ja tilata vain kaksi punaa. Haluan nykyisin pitää kosmetiikkakokoelmani hillittynä ja todellakin käyttää kaikkea, mitä ostan. Mauvenharmaanpinkin Wrathin tiesin haluavani, mutta toisen valinnassa olikin sitten vaikeuksia. Mietin lämpimän oranssia Harvestia ja helmiäshehkuva, syvä liila Selene olisi hyvin voinut olla toinen valinta, jos sitä olisi tilaushetkellä ollut varastossa. Tumma, sinimustaliila Purgatory näytti myös sikahienolta. Päädyin kuitenkin Wrathin lisäksi burgundiin Deranged-sävyyn, koska arvelin, että näitä sävyjä tulisin käyttäneeksi harva se päivä. Punat kustansivat mielestäni kohtuulliset 18 dollaria kipale ja postitus kustansi suolaiset 14,50, joten periaatteessa kannattaisi tilata kerralla enemmän. Mutta kuten sanottu, yritän pitää tolkun tässä hommassa. 😉

wrathjaderanged2
Vasemmalla Wrath, oikealla Deranged.
wrathjaderanged
Liukuväriset, yksinkertaiset hylsyt ovat superkauniita, kuten myös pahvipakkausten piirrokset. Smeagol-sormenjälkeni näkyvät jo…my precioussss!

Wrath on näköjään tällä hetkellä loppuunmyyty, ehdin siis tilata juuri ajoissa. Yhdysvaltalainen, vasta viime vuonna ensimmäiset huulipunansa lanseerannut Black Moon Cosmetics on todella löytänyt asiakaskuntansa, ja nopeasti. En yhtään ihmettele. Parabeenittomia, vegaanisia, hyvälaatuisia mattapunia ei liikaa löydy, varsinkaan näin mahtavan kauniilla, mutta samalla hieman vinksahtaneella asenteella ja estetiikalla. Kokeilen vasta punia, mutta ainakin Wrath tuntuu huulilla miellyttävältä, tuoksuu vaniljaleivonnaiselle ja on juuri sopiva sekoitus erikoista ja imartelevaa. Me likey!

Palaan myöhemmin swatchaten ja duckfeissaten, haluan kuitenkin ensin testata punien käyttäytymistä arjen riennoissa. Sillä välin klähmin näitä onnessani, pupillit laajentuneina.

Vinkkejä aloittelevalle vegaanille

Tämä postaus on ollut mielessäni jo tovin. Sopivasti yhdessä seuraamassani Facebook-ryhmässä eräs lakto-ovoilija myös kyseli tänään muilta neuvoja vegaaniseen ruokavalioon siirtymisestä. Ajattelin kirjoittaa blogipostaukseen omat vinkkini ja pohdintani, koska itsekin olen kohtuullisen tuore vegaani ja asiat ovat hyvin pääkupolissa muistissa ja koko ajan tarkastelussa.

image

Omalla kohdallani siirtyminen on näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut usean vuoden matka. Punaiseen lihaan tai kanaan en ole koskenut lainkaan useampaan vuoteen, sitten olin kauan kala-kasvissyöjä, jonka jälkeen jonkin aikaa lakto-ovoilija. Maitotuotteista luovuin sen jälkeen, ja viimeisenä munista. Tämä järjestys oli itselleni jollain tavalla yllätys, koska uskoin juustoista luopumisen olevan vaikeinta, jos ihan makutottumuksista puhutaan. Se, että todella tajusi, miten järjettömiä ja elämää halveksuvia käytäntöjä munantuotannossa aivan yleisesti harjoitetaan, (esim. munijakanojen kukkopoikien kohtalo) viimeisteli homman.

Olin koko ajan lukenut, katsellut ja kuunnellut paljon ja tutustunut niin fiksuihin, kuin kahjoihin neuvoihin. Törmäsin sekä ystävällisiin ja supermahtaviin tyyppeihin, että ainakin omaan makuuni aivan liian dogmaattiseen menoon. Itse koen, että teet niin itsellesi, kuin koko vegaaniselle yhteisölle, palveluksen suhtautumalla asioihin maltilla. Sinä itse päätät, mihin vedät rajan. En tällä tietenkään tarkoita, että liityt vapaa-ajallasi ketunmetsästysklubiin ja samalla tituleeraat itseäsi vapaamieliseksi vegaaniksi, vaan, ettet ainakaan heti stressaannu jokaisesta eläinperäisestä E-koodista ja ettet uusherännäisenä kerro kaikille muille, miksi ja missä he toimivat väärin. Jos joku nimenomaan kysyy, niin asia on eri, sitten latu on aukaistu ja voit päästellä mäkäräisesi vähän vapaammin hiihtämään.;)

Minulla on ollut hyvä onni siinä mielessä, että mieheni on ollut todella kannustava ja ihana ruokavalioni suhteen, perheeni on ensimmäisten hermoilujen jälkeen suhtautunut asiaan aivan lunkisti ja ystävinä on jo aiemmasta vegaaneja ja vegetaristeja. Ja toki aikuisena muutenkin päättää ruokavaliostaan aivan itse, mutta on se silti kivempaa, kun tuetaan. En ole mielestäni (anteeksi suku ja ystävät ja muut, jos olen väärässä), ollut aivan kamala porkkanakultin julistaja, joten sekin on jeesinyt asioita, kun muut huomaavat, ettei tuo nyt sen kummempi juttu olekaan. En ole rakentanut soijatabernaakkelia, enkä ole huutamassa pää punaisena toisten perusmakkaroista yhteisen grillaushetken äärellä, vaan laitan grilliritilälle kasvisgrillerit ja täytetyt herkkusienet ja that’s it.

vegekauppashopping

Tulet luultavasti kohtaamaan kysymyksiä proteiinista, kalsiumista, jodista, B12-vitamiinista ja raudasta. Opettele perusasiat, jotta varmistat, että saat näitä kaikkia riittävästi, lisäksi sinulla on itselläsi mukavampi ja helpompi vastata mahdollisiin kysymyksiin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että sinun tarvitsee vegaanina omata ravitsemusterapeutin koulutus ja tietää kaikkea aivan kaikesta. Eihän sitä kukaan vaadi sekasyöjiltäkään! Vegaaniliitolla on vinkkejä ruokavalion koostamiseen ja esimerkiksi Chocochilin ravitsemuspostausten avulla pääset hyvin alkuun.

Vegaanihaasteen reseptipankista löydät paljon erilaisia reseptejä, kuten myös talsimalla kirjastoon tai vaan netissä surffailemalla. Vegaanituotteet-sivustolta löydät rutkasti vegaanisia vaihtoehtoja, etsit sitten sopivaa kasvimaitoa kahviisi tai maidotonta suklaata. Kokeile uusia ruokia, mausta, matkaa makunystyröilläsi ja pidä hauskaa!

Facebook-vegaaniryhmiä löytyy myös vaikka millä mitalla. Viihdyn parhaiten vapaamielisissä ryhmissä, oli kyse sitten suomalaisesta tai kansainvälisestä jengistä. Etsi, liity ja siirry seuraavaan, jollei jonkin ryhmän meno tai keskustelukulttuuri miellytä. Samaten löydät Youtubesta vegaaneja laidasta laitaan. Riippuu omasta persoonastasi, mikä iskee sinuun. Itse pidän esimerkiksi Unnatural Veganista ja Kiera Rosesta, koska heillä on huumoria ja lempeyttä. Vaikka olenkin luomun ystävä, vältän kaikkein foliohattuisimpia tyyppejä myös blogeissa, Facebookissa ja Youtubessa. Eli jos joku alkaa puhumaan veganismista tai raakaruokailusta ratkaisuna kaikkeen leprasta kasvaimiin, niin nostan välittömästi kytkintä.

Aivan yleisenä neuvona sanoisin, että ole terveen kriittinen ja muodosta oma käsityksesi asioista. Veganismi ei ole syömishäiriö, ei autuaaksi tekevä, eikä muutenkaan ratkaisu kaikkeen. Mutta se voi olla perusfiksusti koostettu ruokavalio/elämäntapa, jonka avulla vähennät eläinten kärsimystä ja hyvin todennäköisesti myös pienennät tuntuvasti hiilijalanjälkeäsi. Kun tiedostat tämän ja keskityt suuriin linjoihin, on sinulla varmasti hyvä peruslähtökohta, josta voit ryhtyä rakentamaan oman elämäsi vegepalapeliä. Tsemppiä ja rutkasti! 🙂

 

 

Lush-unboxingia!

unboxing1
IIK. Ihania!

Harva muu maallinen asia tuottaa niin paljon riemua kuin Lush-yllätysboksi. “Herra Makiaa” kävi eilen pääkaupungissa ja toi minulle pääsiäisyllätykseksi Happiness-boksin. Nimi on osuva, koska boksin tuotteet ovat kerrassaan ilahduttavia niin tuoksultaan, kuin ulkonäöltään. Katsotaan mitä kaikkea loodassa oli:

Bohemiansaippua
Bohemian-saippua, omia kestosuosikkeja.

Bohemian-saippua on makean sitruunainen. Ei esanssinen, vaan kuin sitruunankuoria olisi pirskoteltu vanhanajan lippakioskin limonaadilla. Ihana. Nimi tuo myös mieleen Freddie Mercuryn ja se on aina plussaa. “I see a little silhouetto of a man, Scaramouch, Scaramouch will you do the Fandango!” GALLILEO! GALLILEO!”

Yoga Bomb on mielestäni hyvin Lushmainen, tuoksussa on kukkaa, hedelmää ja hiven puuterisuutta. Todella kaunis, pikkupilkkuinen, frankinsensinen, glitterinen kylpypommi, kuin missikisoihin matkaava mini-Jupiter. Tämä kädessä tekee mieli narratoida arvokkaalla Avara luonto-äänellä taivaankappaleiden liikkeistä.

Kylpypommi1
Kääpiö-Jupiter ❤

Brightside Bubble bar-mini näyttää värikkään korvapuustin ja sulaneen My Little Ponyn risteytykseltä ja tuoksuu Fruit Drops-karkeilta. Todella ilahduttava, makea, iloinen tuoksu. Tuoksuu juuri siltä, miltä näyttää!

Kylpyviipale1
Aww. Kuin äidin meikkipussilla vieraillut puusti!
Yuzuandcocoa2
Yuzu and Cocoa-minisuihkugeeli. Käpäläni ovat jo kylpypommipuuterissa.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli sopii paketin henkeen todella hyvin. Loota tuo (hyvässä mielessä) mieleen speediä vetäneen kananpojan, kaikki on niin keltaista, oranssia, iloista ja söpöä.

saippuakakkuvati1
Vilautuskakkuja. Näitä ei syödä, vaan näillä vaan härnäillään vieraita.

Homma lähti viimeistään siinä vaiheessa lapasesta, kun lähdin rakentamaan kakkuvadille Lush-tabernaakkelia. Eräs kondiittoriystäväni puhui toissa päivänä kakkujen vilautuksesta juhlien kohokohtana. Sellaisista herkuista, joita ei olisi tarkoitettu syötäviksi, vaan ainoastaan ihailtaviksi ja aiheuttamaan kuolaamista. Ehkä tämä ajatus mielessäni annoin kirpparikakkuvadille ylennyksen hedelmävadista Lush-herkkujen laskeutumisalustaksi. Lushin kylpytuotteissa on jokin, mikä lapsettaa. On kiva seurata, miten pommit sähähtelevät kylpyammeessa, levittäen huumaavaa tuoksua ja mahdollisesti hexagonglitteriä, kimalletta ja eri värejä.

Pieni kahjoilu piristää. Kakkuvati saa jäädä esille herkkuineen päivineen. 🙂 Pääsiäistä!

 

Estelle & Thild-seerumiostoksilla ja Hirmupupu Herkkules

BioCalm_Serum_Box1(1)
Pakkausestetiikkaa parhaimmillaan. Tulee nätimpi olo jo, kun katselee Estelle & Thildin kuvapankkia.

Ruotsalaisen, ekosertifioidun Estelle & Thild-luonnonkosmetiikkasarjan estetiikka ja tuotefilosofia puhuttelee minua kovasti. Merkin tuotekokeilut ovat kuitenkin jääneet harvoiksi, enemmän kyllä tuotteiden astetta korkeamman hinnan vuoksi, kuin siksi, ettei olisi kiinnostanut. Tällä hetkellä kosmetiikkabaaristani uupui seerumi kokonaan, joten tänään otin ja iskin Sokoksella. Reppuun sujahti mukaan BIOCALM-sarjan Anti-Redness Rescue Serum, jonka pitäisi olla omiaan herkälle ja helposti punoittavalle sekaiholle, jollainen allekirjoittaneelta löytyy. Testailen tätä kaikessa rauhassa ja palaan asiaan varsinaisen arvostelun kera.

estellethild3
Nättiä ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Ehkä ihoni on testikuurin jälkeen superlumikkimainen?

Koska on pääsiäinen, enkä syö oikeita pupuja, ostin Vegekaupasta kotimaisen, Dammenbergin premiumpupujussin, todellisen Herkku-Herkuleen. Katsokaa nyt tuota naamaa. Herkkules päätyy kyllä kitaani pääsiäisenä.

Herkkules
Herkkules in da house!

Jos sattumoisin pohdit näin pyhien aikaan, mitkä suklaat ovat vegaanisia, suosittelen tutustumaan Vegaanituotteet-sivuston suklaaosioon. Sama sivusto tarjoaa kattavan tietopaketin esimerkiksi vegekosmetiikasta ja -ruuasta, ruokapuolelta löydät niin Rainbow’ta ja Pirkkaa kuin premiumimpaa stuffia.

Kivaa pääsiäistä ja syökää mämmiä!

Faith in Naturen & Superdrugin kookosta hiuksille.

kookoskaksikko3
Hyväntuoksuista, eläinkokeetonta, vegaanista ja kohtuuhintaista hiustenhoitoa. Huomatkaa toki luonteva mantelipeti.

Lushin hiustenhoitotuotteiden lisäksi suihkussa asuu tämä pariskunta. Toinen (Faith in Nature) on luonnollisempi, toinen (Superdrugin hoitsikka) hieman “peruskemiallisempi”. Molemmat toimivat, ovat kohtuuhintaisia, tuoksuvat leppeälle palmusaaren antimelle, omaavat eläinkokeettomuudesta todistavan Leaping Bunny-merkin ja ovat lisäksi vegaanisia.

Oma hiuslaatuni on paksu, pitkähkö, nopeasti rasvoittuva ja aika hyväkuntoinen, mitä nyt hiukan kuivia latvoja lukuunottamatta. Eläinkokeettomuuden ja hyvän tuoksun lisäksi odotan, että shampoo pesee riittävän hyvin (en etsi narskuvaa fiilistä, vaan tunnetta siitä, että nyt on päänahka freesi ja etten näytä sekopäiseltä unissasaarnaajalta) ja että hiustenhoitoaine selvittää ja silottaa. Tämä tiimi hoitaa homman kotiin.

Jutellaan ensin tarkemmin Faith in Naturen shampoosta. Shampoo sisältää muun muassa luomulaatuista kookosta ja auringonkukansiemenöljyä. Se ei sisällä esimerkiksi parabeeneja, eikä myöskään keinotekoisia hajusteita tai säilöntäaineita. Tuoksu on luonnollinen ja hyvin miellyttävä. Moniin luonnollisempiin shampoisiin verrattuna koostumus on mukavan kermaisaa, eikä hankalan lirumaista. Muistelisin ostaneeni oman 400 millilitran putelini Punnitse ja Säästä-ketjun kaupasta, lisäksi Faith in Naturen tuotteita myydään ainakin Ekolossa, jossa 250 millilitran puteli kustantaa 6,90. Rabbit Glow on muuten aiemmin arvioinut saman sarjan kookoshoitsikan.

kookoskaksikko2
“Suitable for vegetarians and vegans” – Yes Ma’am!

Sitten siirrytään Superdrugin Extracts Coconut & Sweet Almond-hoitoaineeseen. Tätä ei saa Suomesta, sori siitä. Mutta jos joskus matkaatte tai joku tuttunne matkaa Englantiin, kantsii pyytää tutkimaan, ja mahdollisesti hamstraamaan mukaan Superdrugin omia, edullisia tuotteita. Esimerkiksi Superdrugin oma B.-meikki- ja ihonhoitosarja on vegaaniystävällinen! Onnekseni minulla on Briteissä asustava veli, joka suostuu aina trokaamaan milloin mitäkin, viimeksi juuri tämän hoitoaineen ja synteettisen contour brushin. Kosmetiikkahörhöjen miespuolisilla sukulaisilla muuten lienee tavallista tarkempi tietous siitä, mikä suti ja purkki tekee tai lupaa mitäkin…

Hoitoaineen tuoksu on Faith in Natureen verrattuna hieman vahvempi ja makeampi, mutta selkeästi kookos sieltä puskee esiin. Tämä ei sisällä silikonia, mutta kylläkin kookosta ja mantelia. Kyljessä lukee, että hoitsikka sisältää oksibentsonia, joten jos hoitoainetta menee silmiin, tulee silmät tietenkin huuhdella huolellisesti lämpimällä vedellä. Itse en ole koskaan saanut mitään allergista reaktiota tästä tai muustakaan tuotteesta, missä sitä olisi. Käsittääkseni oksibentsoniin törmää useammin aurinkosuojavoiteissa, jotka saattavat joillakuilla aiheuttaa ärsytystä. 400 millilitran kokoinen pullo maksaa tällä hetkellä näköjään £2.29, eli kolmisen euroa, joten tässä on todellinen kitupiikin kosmetiikkatuote. Hinta-laatusuhde on tässä kerrassaan mainio.

Jos jollakulla on kokemusta Faith in Naturen tai Superdrugin tuotteista, olisi mukava kuulla, mitä piditte!

Miksi vierastan ehdotonta veganismia?

 

vegebatman
Kangasmerkki, jonka myös Batman-kissamme hyväksyy. Lätkäisin tämän vaatekaappini seinään.

Uskon, että vähemmän kiivas ote veganismiin tuottaa enemmän ja nopeammin tulosta kuin hyvin pikkutarkka ja vaativa ote. Sillä ei ole niin väliä, oletko päässäsi ja omassa elämässäsi kuinka tarkka tahansa, kunhan et vaadi sitä muilta. Tämä ajatus ei suinkaan ole omani, vaan tämä ajatus ja tapa toteuttaa eläin- ja luontoystävällistä ruokailua käy ilmi vapaamielisissä vegaaniryhmissä, blogeissa, Youtubessa, kirjoissa ja lehdissä.

Ainakin minussa tämä avoimempi ja sallivampi suhtautuminen herättää vastakaikua, kun taas koen hyvin dogmaattisen, syyllistävän ja päällekäyvän aktivismin vastenmielisenä. Möyhäämiskulttuuri, tapahtui se missä tahansa ryhmässä, on luotaantyöntävää ja se pelkästään kasvattaa kuilua ihmisten välillä. On helppoa kuitata kenen tahansa kaikki ajatukset hörhöinä, jos hän käyttäytyy aggressiivisesti, tuomitsee, eikä ole millään tavalla samaistuttava.

Uskon, että hyvin moni ihminen on valmis vähentämään eläintuotteiden kuluttamista, kunhan he kokevat, että se on heidän oma valintansa. Ja niinhän se onkin. Se on jokaisen oma valinta. Kuten totesin jo aiemmin, olen itse hyvin epätäydellinen vegaani. Ruokavalioni ja muukin olemassaoloni on kuitenkin niin lähellä vegaaniutta, että käytän kyseistä termiä itsestäni. Ikävä kyllä törmään vegaaniryhmissä vähän väliä toisten valintojen lyttäämiseen. “Miten voit kutsua itseäsi vegaaniksi, jos ylhäisessä yksinäisyydessäsi nautit silloin tällöin luomuhunajaa/karmiinikuorrutettuja nameja/luuhiilisuodatettuja juomia, sinä spesisti ja puolivillainen, mukaeettinen, tekopyhä fariseus!” Nettitrolleja riittää, mutta riittää myös itsetyytyväisiä oman egon pönkittäjiä. Eivätkö kaikki eläineettiset päätökset ole kotiin päin, eläimille ja luonnolle hyväksi? Mitä järkeä on tarttua pikkuasioihin, jos ihminen muuten pyrkii suuressa mittakaavassa toimimaan oikein?

Mitä enemmän on ihmisiä, jotka edes kohtuullisen usein valitsevat täyskasvisvaihtoehdon ruokaillessaan, sen enemmän on vegaanista tarjontaa ravintoloissa, kaupoissa ja kouluissa. Näen itse mieluummin sata ihmistä viettämässä vegaanista päivää viikossa, kuin muutaman supervegaanin, joiden huusholleista ei löydy jättiyrityksen riistoripsiväriä eikä ainuttakaan syntistä E-koodia. Ja te mahdolliset synnittömät vegaanit, olette mahtavia, kunhan ette vaadi meiltä kaikilta samaa maksimisuoritusta. Jokainen aloittaa jostain ja yleensä kun joku pieni siemen on lähtenyt ihmisen päässä kasvamaan, kannustaa se jatkossakin tekemään samankaltaisia päätöksiä.

Esimerkiksi Vegan Strategistin Tobias Leenaertin ajatukset ovat mielestäni hyvin argumentoituja ja ja sivistyneitä. Hän lähestyy asioita rakentavasti ja ystävällisesti ja kannustaa nimenomaan pragmaattiseen lähestymistapaan sen sijaan, että keskittyisimme liikaa täydellisyyteen.

Ruoka herättää tunteita. Ymmärrän hyvin, että vastareaktio voi olla voimakas, jos tuputetaan tietynlaista ruokavaliota tai elämäntapaa. On todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli kokee olevansa enemmän oikeassa kuin sinä. Ainakin minä ärsyyntyisin. Ymmärrän silti myös syyt siihen, miksi joku voi malttamattomana toivoa nopeampaa yhteiskunnallista muutosta eläinten kohtelussa ja hyvää tarkoittaen, mutta liikaa vaahdoten, saa kanssaihmiset kavahtamaan “kilarivegaania.” Vaikka meillä kuluttajilla on vastuu päätöksistämme, voi syyttävää sormea osoittaa myös harhaanjohtavaa ja suorastaan valehtelevaa mainostamista kohtaan. Meille maalaillaan kuvia lehmistä, joilla on lempeät nimet, jotka kirmaavat onnellisina pelloilla syöden sinimailasta, vaikka suurin osa eläintuotannosta on lakannut olemasta tällaista jo kauan sitten.

Vaikken itse enää näe eläinten kasvattamista ruuaksi oikeana, pystyn ymmärtämään, että kyseinen työ itsessään varmasti on stressaavaa ja vaikeaa. Varmasti on myös tilojen välisiä eroja siinä, miten eläimiä kohdellaan. Mutta ajatuksena se, että tunteva, älykäs olento kasvatetaan usein lajille täysin sopimattomissa olosuhteissa meille ravinnoksi, ei enää tunnu oikeutetulta.

Vaikka Gandhin sitaatti onkin usein käytetty, on se mielestäni silti oivallinen: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” Ylipäänsä yhteiskunnan soisi aina pitävän heikomman osapuolta, sen puolta, kenen ääni ei kuulu ilman muiden apua, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin. Kuten olen todennut jo aiemmin, en voi olla varma, toiminko itse aina esimerkillisesti tai oikein. Mutta siitä olen vakuuttunut, että tämänhetkinen tilanne ei ole kestävä. Ja vaikka muuten olen maailman epäkäytännöllisimpiä ihmisiä, olen tässä asiassa käytännönläheinen. Jokainen valinta, joka perustuu empatiaan ja/tai järkevään ilmastoajatteluun, on kotiin päin. Poteroituminen omaan täydellisyyteen ei tuota tulosta suuressa mittakaavassa.

Steampunk ja pienviljely, eli mikä ilahdutti tänään.

Kähvellän Karkkipäivän Sannilta random-ilakointi-idean. Eli tässä aivan mielivaltainen lista asioista, mitkä ilahduttivat tänään. Luultavasti tänään on kyllä kohta jo huominen, koska kello on 23.49 ja näpytän konetta, mutta leikkikäämme, että kirjoitan tätä ihmisten aikaan ja postaan siksi jo reippaasti ja aikuismaisesti saman päivän aikana.

höyryäjahelvetinkoneita
Kirjan takakannessa puhutaan “silinteriscifistä”. What’s not to like?

Tänään oli ensimmäinen kevättakki-päivä, ihana sää. Käppäilin keskustassa kirppiskierroksella, löysin Lähimmäisestä juuri sopivat kengät ja lueskelin novelleja lounastaessani. Luen mielelläni ja paljon ja keskenään aika erilaisia kirjoja. Tartun erityisen euforisesti tietokirjallisuuteen, jossa on kaunovivahteita (tyyliin Mirkka Lappalainen) sekä puhtaan kaunon puolelta uuskummaan (erityisesti Johanna Sinisalo). Ylipäänsä vaihtoehtoinen historia ja genrerajattomuus puree, suorastaan napostelee. Joten kun kirjastoauto hurautti lähipysäkille, tartuin tähän steampunk-antologiaan. Lupaavalta vaikuttaa! Tässä liikutaan niin sisällissodan runtelemassa Etelä-Ruotsissa kuin höyrylukin kyydissä Kaliforniassa.

steampunkvärityskirja
Saakohan noita kenkiä tilata jostain vegaanisina?

En ensi alkuun meinannut päästä jyvälle tästä aikuisten väritystouhusta. Hankin yhden zen-värityskirjan mandaloineen kaikkineen ja meinasin torkahtaa kun oli niin mahdottoman tylsää. Mutta! Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia värityskirjoja, gootahtavia ja oudon hauskoja, sellaisia, joissa vilisee kissoja, hautakiviä ja zombeja, ja johan alkoi lyyti värittämään. Kun nyt kerran ollaan steampunk-fiiliksissä, sopii tämä kirja eri hyvin väritysbakkanaaleihin.

pienviljelyä
Pienviljelyä. Älkää yhtään naurako siellä.

Olen huono pitämään kasveista huolta. Meillä pärjäävät lähinnä anopinkieli ja palmuvehka. Luulen, että keittiön pieni rahapuu on muumioitunut. (Kelpaisikohan se British Museumin Egypti-kokoelmiin, jos lähetän saatekirjeen ja kerron, että kyseessä on II dynastian Nynetjer). Yritän kyllä aina välillä löytää sisäisen viherpeukaloni. Nyt aloitin hyvin pienimuotoisesti. Konkreettisesti. Kylvin eilen luomukrassia Ekotorilta hankittuihin lasten kahviserviisiastioihin ja yhdessä pikkupytyssä näkyy jo elämän alkuja. Jee!

kiiltokuvat
Kombinaatio kissa + kiiltokuva on vastustamaton.

Vanhat kiiltokuvat. Pidin jo pienenä vanhannäköisistä kiiltokuvista ja nyt aikuisena jahtaan kirppareilta oikeasti vanhoja kiiltokuvia. Tässä muutamia, tuoreita kirppisostoksia.

Yuzuandcocoa
“No, you can’t eat it.” Vegaanikukka löytyy purkista.

Yuzu and Cocoa-suihkugeeli, josta riemuitsin myös aiemmin. Comforter on juuri loppumaisillaan, joten aivan kohta voin hyvillä mielin laittaa makean ja pirteän Yuzun suihkuhyllyyn.

kortit
Kettuja ja pöllöjä. Olen myyty. Nämä lähtevät kohta postiin.

Yllä vielä Forumin Punaisesta Norsusta ostetut postikortit. Polkka Jam on ennestään tuttu, mutta Muumurun postikortit olivat itselleni uusia. Molempien raikkaan suloinen estetiikka on mielestäni übersöpöä. Forumin kauppakeskus ilahduttaa muutenkin Vegekauppoineen kaikkineen, esimerkiksi PUF-designtorin viereen parkkeeratun Kaffillarin kahvi on niin hyvää, että juon sen mustana, vaikka olen yleensä vallan myrtynyt, ellen saa esimerkiksi Oatlyn iKaffea tai Alpron vaniljajuomaa kahviini. Italialainen Da Kikko-kahvila on vielä koeajamatta, mutta ilmeisesti siellä on tarjolla vegaanisia herkkuja.

Sellainen keskiviikko ja sellainen rönsyliljaileva postaus, olkaatten hyvät.