Huulisuosikkeja BWC:ltä ja Lushilta

bwclush
Naminami, pusipusi. BWC:n Wild Watermelon-sävy sopii varmasti todella monelle.

BWC:n Wild Watermelon on ihanan helppo huulipunasävy. Se taittuu enemmän viileään kuin lämpimään, mutta on silti huulilla jotain näiden väliltä. Levittyvyys on hyvä. Pidän punan kevyen kosteuttavasta ja hoitavasta (sisältää 40% jojobaöljyä) koostumuksesta. Villiä tämä sävy ei nimestään huolimatta ole nähnytkään, vaan on juuri sopiva työrientoihin ja arkipunaksi. Hintaa tällä on Vegekaupassa 15,90. Luulen, että tämä lempeänä välimaastoilijana sopii todella monelle, myös aremmille meikkaajille. Varsinkin meille kelmeänkalpeille olmeille! 😀 Mojova peukku!

image
Tässä vaiheessa päivä on jo taittumassa iltaan. Olen ehtinyt pyöräillä töihin ja takaisin, hikoilla, käydä kaupassa, nukkua päikkärit ja yleishölmöillä. Vegaaniset meikit kestävät lärvissä ihan yhtä hyvin kuin tavismeikit. Tässä huulilla BWC:n Wild Watermelon.

Laitoin lehtevälle display-lautaselle myös Lushin huulikuorintoja, koska olen lievän koukuttunut niihin. Herra Makiaa kärräsi näitä kotiin muutama kuukausi sitten ja ne ovat jääneet vakikäyttöön. Ne ovat syötäviä: erityisesti makeansuolainen, merisuolaa ja sokeria sekä luomujojobaöljyä sisältävä Popcorn (11,50 egumeeniä) on herkku kuin mikä. Pieniä, syötäviä sydämiä sisältävä The Kiss oli myynnissä ystävänpäivän aikoihin. Näitä käyttämällä saa superfreesin meikkauspohjan nestemäisille huulipunille. Itse käytän näitä kerran, maksimissaan pari kertaa, viikossa.

Nyt kun aurinko armas kuivas satehen, kannattaa myös muistaa aurinkosuojallinen huulirasva. Itse olen tykästynyt Hurraw!-sarjan aurinkosuojalliseen huulirasvaan.

Ihanan lämpimiä päiviä kaikille lukijoille, kesä on vihdoin täällä! 🙂

Saaristossa. Rauhaa, lintuja, saunomista.

kasnäs
Sinisimpukan geologinen luontopolku. ❤ Täällä ajan tuntee, silti sen kulun jotenkin kadottaa. Se on hirmu terveellinen tunne, se.

Jos minusta ei vähään aikaan ole kuulunut tai kuulu mitään, johtuu se siitä, että olen vielä muutaman viikon ajan on-off-saaristossa. Olen välillä töiden vuoksi Turussa, mutta nyt ehtii vielä ennen kesän työrysäystä olla tukkapeikko-räystäsräähkä-zen sotkien, kurkien, sinivuokkojen, kallioiden, metsien ja kukkien parissa. Samalla ehdin päntätä työhön liittyviä asioita vielä ihan omaan tahtiini.

idänsinililja
Vanhempieni vanhan omakotitalon puutarha on aika lailla luonnonmukainen. Ruoho leikataan ja pahimmat kräkit ja lehtikasat kyllä haravoidaan, mutta muuten kasvit päättävät hyvin pitkälti itse, mihin juurensa lykkäävät. Rakastan idänsinililjoja!

Olin lapsena ehdottomasti enemmän lukutoukka kuin ulkoilmaihminen, nykyisin olen aika lailla molempia. Pitkät pyöräilylenkit lämpiminä kevätpäivinä ja autoilu saariston eri kolkkiin rentouttaa, varsinkin kun pääsee päivän päätteeksi saunaan lushailemaan ja vaahtoilemaan. Vanhemmillani on myös kylpyamme ja se on mahtijuttu se. Tällä kertaa käytin Lushin Fizzbangerin. Se räjähteli ammeessa keltaisena ja vihreänä, kunnes sekottui absintinvihreäksi, omenatoffeen ja sitruunan tuoksuiseksi ihanuudeksi.

lushkuorinta
Lushin Salt & Peppermint Bark-kroppakuorinta. Kaunis ja todella hyvä kuorinta, ikävä kyllä pelkästään viime talven sesonkituote. Däämn. Tällä on hyvä pestä mullat ja muut kuonat pois kropasta.

Juuri nyt eläimiä, erityisesti lintuja, näkee todella paljon. Silkkiuikkupariskuntia, joutsenia, haahkoja, kurkia, töyhtöhyyppiä. Iso peuraperhe möllötteli turvallisen kaukana autosta, yksi kurki tepasteli todella lähellä tienvartta onkiessaan nokallaan lieroja pellosta. Hän lensi kuitenkin niin nopeasti pois, ettemme ehtineet saada hänestä kuvaa. Kaukaisemmasta toveristaan saimme otoksia.

neitikurki
Kurki kurkottelevi. Yllättävän iso lintu, kun sen livenä näkee.

Tämä vuodenaika on niin mahtava. Kaikki herää taas uudestaan kunnolla eloon. Pörriäiset, perhoset, isommat otukset, myös me ihmiset.

neitoperho
Ujosteleva neitoperho. Mielestäni Suomen kaunein perhoslaji.

Tai no, kaikki muut heräävät horroksesta, paitsi kissarouva Pipsa, jolla on kohta 18 vuotta plakkarissa. Hän käpertyi kuvaushetkellä keräksi keittiönpöydän nurkkaan, oikein tyytyväisenä auringonkiloon lepimään. Kissat todella osaavat rentoilun autuaan taidon!

pipsa
Pipsa, eli oman Batmanimme “isotäti”, on asian ytimessä.
pieniöttiäinen
Häntä en tunnista, mutta herttainen ponnistelija omalla tavallaan, hänkin.

Nyt odottelen muun muassa sitä, että pääsen kokeilemaan BWC:n huulipunia, erityisesti kesäinen Sweet Apricot kiinnostaa. Raporttia asiasta seuraa, kunhan saan sen hyppysiini. Myös hypetetyn, kotimaisen nyhtökauran pitäisi kohta olla kauppojen hyllyillä.

Sellaisia juttuja odottelen, kuten myös sitä, että uimavesi lämpenee niin, että voi pulahtaa norppana polskimaan. Ehkä saa vielä kuukauden verran odotella, mutta jos kelit jatkuvat tällaisina, voi olla, että talviturkki lähtee jo aikaisemmin. Jej. Kohta se on täällä. Kesä!

Black Moon Cosmetics-rakkautta: Wrath

blackmooncosmetics2

Pikainen huulipunaheippa lomilta! Kerroin aiemmin tilanneeni Black Moon Cosmeticsin huulipunia, valitsemani sävyt olivat Wrath ja Deranged. Tumman burgundi Deranged on kaltaiselleni kalpeanaamalle haastava sävy, vaikka kaunis onkin. Luulen, että se tulee tosikäyttöön vasta myöhemmin, sitten syksyllä kun illat pimenevät ja poltellaan kynttilöitä. Wrath puolestaan on vähän outo, mutta silti imarteleva sävy. Harmahtavan mauvepinkki voisi olla aika hyvä kuvaus tästä nätistä oudokista. Vaikka tämä on kaunis sävy, on tässä silti jotain tavallisesta poikkeavaa. Äitini, joka ei tiennyt yhtään mitä sävyä huulillani oli, hymyili äsken ja sanoi, että “tuo huulipuna kävisi hyvin Tuska-festareille.”;)

image

Wrath (käytössä yllä näkyvässä kuvassa) on huulilla nestemäiseksi huulipunaksi todella miellyttävän tuntuinen ja tuoksuu vaniljaiselle. Wrath on myös sävyltään tasaisempi kuin aavistuksen enemmän sutimista vaativa Deranged. Erillistä rajausta tämä ei mielestäni kaipaa. Pysyvyys on hyvä – ei kuitenkaan vaikkapa pizzansyöntikestoinen, vaan enemmän voi luottaa siihen, että tämä kestää fillaroinnit, perusoleskelun, kahvinjuonnit sun muut nätisti. Deranged jää kertaostokseksi mutta jos vaan Wrath sävyvalikoimissa pysyy, saa se myös kestopaikan budoaariboksistani.

Vegaani syö värikkäästi ja edukkaasti!

torin antimia
Kotimaisten tomskujen kilohinta oli tänään 1,90 euroa.

Turun tori.<3 Ostin tänään kilon mansikoita, jättikurkun, kesäkurpitsan, parsakaalin, pussillisen kotimaisia tomaatteja, parsanipun, kotimaisen salaattipussin ja muutaman banaanin ja selvisin noin kymmenellä eurolla.

toriruokaa
Yksinkertaista ja todella hyvää.

Toissapäivänä ostin torilta viitosella kassillisen tuoretta ruokaa, muun muassa hervottoman ison pussin herkkusieniä ja erivärisiä paprikoita. Niitä on nyt käytetty kolmessa eri ateriassa, tänään vihanneshöystössä Eldoradon kasvisnuudelien ja Sevanin hummuksen kera. Eilen tein Plantin yrttikaurakermaan sieni-tomaattipastaa ja toisella pääaterialla paistoin sieniä (myöskin torilta ostettujen) perunoiden kavereiksi. Lisäprotskua ja -potkua annokseen toi Nagelin luomuhummus ja muutama pähkinä. Yksinkertaista, mutta tosi hyvää.

muumikippa
Tämä kuppi tiivistää aika hyvin fiilikseni tänään, kun tuoreita vihanneksia sai niin edullisesti. ❤

Yllä välipala ennen eilistä työkeikkaa, eli Yosan kaurajogurtti ja kahvia Oatlyn iKaffella. On erityisen kivaa, että Yosat tehdään ihan lähellä, Kaarinassa.

Syöjänä sekä pihistän, että panostan. Panostan tukemalla kaikin puolin mahtavia pienyrittäjiä, kuten Vegekauppaa ja ostamalla sieltä usein luomulaatuisia levitteitä, pähkinävoilaatuja ja ylipäätään herkkupuolen antimia, kuten vegejäätelöä ja suolaista naposteltavaa. Koen myös, että Vegekauppa on esimerkiksi muita spessuliikkeitä, kuten Ruohonjuuren liikkeitä, edullisempi. Ja koska kaikki siellä on vegaanista, on siellä helppo tehdä ostoksia.

fineli
En voinut tänään vastustaa tätä Finelin kahvipannua kirpparilla. Hän saa uuden elämän pakuriteen keittäjänä.

Pihistän puolestaan ostamalla tuoreita herkkuja torilta ja joskus Lidlistä lähi-Prisman sijaan, suosin juuresten lisäksi talvikautena myös edukkaampia ja pitkään säilyviä pakastevihanneksia. Reko-lähiruokarinkien kautta on mahdollista saada tuoretta, kotimaista tavaraa kauppojen hintoja edullisemmin. Mieheni on mustikkamonsteri ja hän poimii meille aina pakkaset täyteen mustikoita. Kotimaisia pakastemansikoita tulee ostettua, mutta muuten on marjamussuttamisemme täysin ilmaista, koska mieheni on jaksanut suhmuroida lähimetsässä.<3 Sienestämme alkusyksystä vahveroita ja tatteja ja yleensä pakasteeseenkin jää jotain herkuteltavaa.

Onko teillä muilla samankaltaisia pihistys- ja panostustapoja ruuan suhteen?

Uusi lemppari, eli BWC:n irtopuuteri

bwcpuuteri3
Tuotteessa on niin Leaping Bunnyn pupulogo kuin Vegan Societyn kukkamerkintä.

Spoleri: tästä irtopuuterista pidän todella paljon. BWC:n ripsivärin kohdalla en ole satavarma, ostanko juuri sitä ripsaria uudestaan, mutta tämä on varma soijanakki, ostan uudestaan kun tämä joskus loppuu.

Itselläni on herkkä, pintakuivahko, punapäänvaalea sekaiho, joka yleensä oikein eri kivasti lähtee kiiltelemään, varsinkin helteillä. BWC:n irtopuuteri tekee ihosta nätin mattapintaisen, ilman että habitus on kuin rokokoomatamilla. Puuteri on mukavan kevyttä, se ikään kuin viihtyy ihollani. Koska ihoni on herkkä, haluan, että puuteri tuntuu kevyeltä, eikä ahdistavalta talkkivaipalta. Tämä ei ahista, eikä angstata. 🙂

Käyttämäni sävy on Fair Translucent. Puuterin annostelureikien suojana on teippikalvo ja tähän mennessä raottamani annosteluaukko on pelittänyt hyvin. Kopauttelen mineraalimeikkityyliin puuteria kanteen ja puuteroin sitä kautta. Pakkauksen mukana tuleva vippapuffikin on ihan jees, vaikka erillinen sivellin on mielestäni hyvä olla mukana homman viimeistelyssä. Myös pakkausestetiikka miellyttää luontoystävän silmää. Tässä on astetta viileämpää hippiyttä, josta pidän.

bwcpuuteri2
Voisi hyvin olla suomalainen tuote, modernin Kalevala-neidon puuterirasia.

Olen aiemmin käyttänyt Laveran irtopuuteria ja ennen sitä useita eri irtopuutereita niin markettiosaston kuin selektiivisen kosmetiikan puolelta, joten kokemusta on useista irtopuutereista. Tämä vaan sopii juuri omalle iholleni hirmu hyvin. Kukkaro tykkää myös. Hinta ei päätä huimaa kun kyseessä on riittoisa, alle 15 euron tuote.

Luulenpa, että meistä tuli BWC:n irtopuuterin kanssa kestoystävät. Omani ostin Vegekaupasta, näitä saa myös Heluna Shopista.

 

Arvostelussa BWC Waterproof Mascara

image
Harjasosa on kurvikas kuin 50-luvun pinup-tyttö.

Vegekauppaan tuli vastikään myyntiin Beauty Without Crueltyn (BWC) meikkejä. Olen ollut merkistä kiinnostunut, en vain ennen tätä ollut saanut aikaiseksi ostaa sarjan tuotteita. Näitä on jo aiemmasta voinut tilata Helunashopista.

Nyt kun niitä kerran saisi helposti, poljin paikalle nuuskimaan ja vakoilemaan. Ostin vedenkestävän ripsivärin (hinta 18,50€) lisäksi sarjan irtopuuterin. Myynnissä oli myös meikkivoiteita, kivipuutereita, peitekyniä ja luomivärejä. Olisin kovasti halunnut päästä räpläämään sarjan huulipunia, ehkä niitä vielä tulee valikoimiin?

BWC on Leaping Bunny-sertifioitu, vegaaninen (vegaanikukka, check!) meikkisarja, joka on toiminut jo 1960-luvulta saakka. Meikeissä korostuu jänöjussi- ja koppakuoriaiskiltteyden lisäksi hajusteettomuus ja se, että raaka-aineissa painopiste on luonnollisemmissa aineosissa. Olen ymmärtänyt, että tämä olisi ainakin Suomessa tällä hetkellä ainoa vedenkestävä, vegaaninen ripsiväri? Yleismutu on se, että eläinkokeettomia ripsareita löytyy jo paljon (ja se on minulle se ykköskriteeri kosmetiikassa), vegaanisiakin jonkin verran, mutta ei vedenkestävinä. Katsotaan nyt sitten, mihin tämä monopoliasemaan päässyt ripsiväri yltää!

Ensiksi asiaa omista ripsistäni, jotta tiedätte, minkälaisiin räpsyttimiin tuotetta on käytetty. Minulla on luonnostaan pitkät ja tuuheat ripset, eli siinä mielessä minulla on helposti meikattavat silmävärkit. Haastetta hommaan tuo se, että ripseni ovat vaaleat ja että ihoni on rasvoittuvahko sekaiho (jee…), joten vesiliukoinen ripsiväri saattaa joskus lähteä lipettiin ennen aikojaan. Vedenkestäviltä ripsareilta toivon enemmän sään- ja perusolojen kestävyyttä, kuin sitä, että ripsarini kestäisi karjalanitkuvirsi-festivaaleja tai jotain uimahalliolosuhteita. En ui sammakkoa ripsareissani. Toivon siis ihan vain sitä, että voin myös sumusateisenä päivänä luottaa siihen, ettei peilistä yhtäkkiä tuijota Alice Cooper.

image
Tässä Herra Makian tassu ex tempore-ripsiväritarjottimena.<3 Kamera oli jäänyt kotiin, niin piti käyttää tässä kuvassa kännykkää, siitä punertava sävy, my bad!

Pakkaus ja hylsy ovat mielestäni kivannäköiset. Mascaran harja on marilynmonroemaisen kurvikas ja keskikokoinen. Pidän harjasta, vaikka yleensä pidän kaikkein eniten merkin volyymiripsarin näköisistä harjoista. Ruojan kiitos tässä ei ole kovaa kumiharjaa, niitä suoraan sanottuna inhoan. Ne pirulaiset sattuvat ja ovat jotenkin sen oloisia kuin niillä jynssättäisiin pohjaanpalaneita kattiloita.

Ripsiväri levittyy hyvin, eikä klimppaannu. Tunne harjatessa on luonnonkosmetiikkamainen, pehmeä, eli heti tuntee, että tässä ei olla rakentamassa hämähäkkiripsiä. Väriannos harjaan on juuri sopiva. Volyymiä voisi lopputulokselta toivoa hieman enemmän, mutta tämäkin on jo oikein hyvä, varsinkin livenä.

beautywithoutcruelty12
Kaksi kerrosta ripsiväriä, en ole taivuttanut ripsiäni.

Löytyykö ripsarista moittimista? Olen kuullut ripsarista hyvin erilaisia mielipiteitä, jotkut pitävät paljonkin, jotkut eivät ollenkaan. Minulla ripsiväri on kestänyt esimerkiksi pyöräilemisen, puutarhahommat ja perusmöllöttelyn varisematta. Lopputuloskin miellyttää silmää, tällä saan aikaiseksi siistin ja nätin ripsirivistön. Ensimmäisellä käyttökerralla tunsin pientä kirvelyä silmissä, en tiedä johtuiko se ripsiväristä vai siitä, että olin juuri sitä ennen poistanut ei-vegaanisen ripsivärin, jonka poistaminen on aikamoista savottaa. Myös äitini kokeili ripsiväriä ja hänellä ripsari pysyi hyvin, eikä ärsyttänyt silmiä. Minullakin on kirjoitushetkellä ripsiväriä silmissä, eikä tunnu missään.:)

Summa summarum: ilman ensimmäisen käyttökerran ärsytystä voisin suositella ripsaria aivan varauksetta. Ja kyseinen käyttökerta on vähän kyseenalainen, koska takana saattoi olla toisen ripsivärin poistamisen aiheuttama ärsytys. Halusin kuitenkin mainita asiasta. Ostanko uudestaan? En ole ihan varma. Luulen, että käytän tämän loppuun ja ostan seuraavaksi sarjan vesiliukoisen volyymiripsivärin.

Seuraavaksi tulee juttua sarjan irtopuuterista. Tiedoksi jo nyt, että pidän siitä tosi paljon!

Lushin Miranda, eli maailman ihanin palasaippua

Minulla on aina ollut obsessio saippuoihin. Nimenomaan palasaippuoihin. Palasaippuassa on sellaista vanhanajan saunapuhdasta vibaa, ajalta ennen muoviroskaa. Palasaippuat myös tuoksuvat nenääni paremmilta kuin nestemäiset saippuat. Joskus vuonna kurjenmiekka ja piikivi, kun vielä käytin kahvin kanssa sokeria, olin Pulmu-palasokerin perään. Luulen, että Pulmutytöt ovat myös palasaippuatyttöjä. Tässä on ilmiselvä väitöskirjahypoteesi. 😉

Palasaippuassa kaikki hyvä maailmassa tiivistyy yhteen kimpaleeseen tiivistä, vaahtoavaa ihanuutta. Myönnetään, että pumppusaippua on joskus kätevämpi, mutta ne eivät tuo samanlaista euforiaa kuin palakaverinsa. Eivätkä roskaa läheskään yhtä paljon ja siitä luontomuori heittää voltin. Kunhan saippuavesi ei jää kippoon lillumaan, on kaikki oikein bueno.

Miranda

Lempipalasaippuani, ja nyt ei siis puhuta farmiliigasta, vaan Hall of Fame-saippuoista, on Lushin Miranda-saippua. Se tuoksuu aivan käsittämättömän mahtavalle. Hedelmäiselle ja silti siellä on kuitenkin pohjalla jotain kermaisan viettelevää. Ainesosina on muun muassa kiivihedelmää, ylang ylang-öljyä, katajanmarjaöljyä, bergamottia ja keikarinkukkauutetta. Miranda on sekä vegaaninen että palmuöljytön.

Sain äsken siivottua ja palkitsin itseni leikkaamalla isommasta Miranda-harkosta puolikkaan (saippuoiden leikkaaminen on jättikivaa!) ja ottamalla sen käyttöön. Se on vielä kaiken lisäksi niin kaunis saippua, värimaailmaltaan kuin 60-70-luvun taitteen kotimainen designkangas. Suosittelen kaikille nenäkkäille, jotka pitävät hedelmäisistä pesuhetkistä!

batmanpohtii
“Sä oot kyllä ihan sekaisin noiden saippuoiden kanssa. Mä nuuskin mieluummin kissanminttua.”